MechAssault 2: Lone Wolf on jatkoa vuonna 2003 julkaistulle MechAssaultille. Alkuperäinen oli Liven ensimmäisiä pelejä sekä menestyjiä. MechAssaultin demon omistavat useat Liven hankkineet, sillä se tuli asennuslevyllä. Tunteet olivat ristiriitaiset, kun aloitin jatko-osan pelaamisen, koska ensimmäinen osa ei demon perusteella tehnyt minuun vaikutusta. MechAssaultin moninpelissä vihollisten tuhoaminen tuntui olevan tuuripeliä. Miten on jatko-osan laita?
Korni isätorakka
Yksinpeli kertoo pelaajan eli MechWarriorin ja hänen kumppaneidensa taistelusta universumin rötösherroja vastaan. Vihulaisesta eli World of Blake -kultista ei paljoa kerrota. Myös päähenkilöt jäävät etäisiksi ja päälleliimatun oloisiksi ilman taustoitusta. Heidän tehtävänsä on selvästi vain luoda tekosyyt tehtäville ja kertoa, mihin mennä seuraavaksi. Tarina ei siis saa edes Uwe Bollia pelaamaan, mutta toiminnantäyteiset tehtävät on suunniteltu riittävän hyvin, jotta hommasta saa hubaa yli 10 tunniksi. Dialogin seuraamista hankaloittaa myös tekstityksen puuttuminen, joka olisi hienoa saada pelien standardiksi. Yksinpeli on ihan kelpo viihdettä, joskin kaavamaista.
Grafiikka on pelin häikäisevin osa-alue. Räjähdykset, vesi ja valoefektit ovat hienointa mitä olen Xboxilla nähnyt, ja tässä pelissähän paukkuu ja railakkaasti! Ympäristöt ovat joskus hieman latteita, mutta urbaani katumiljöö tuhottavine rakennuksineen saa paatuneimmankin action-fanin iloiseksi. Musiikista vastaavat tunnelmaan sopivasti amerikkalaiset bändit Korn ja Papa Roach. Löytyypä levyltä myös Forza Motorsportin demo, joka on sama kuin taannoisessa UK Official Xbox Magazinen numerossa.
Tervetuloa 3000-luvulle
3000-luvulle BattleTechin sotaisaan maailmaan sijoittuva MechAssault 2 uudistaa konseptia rohkeasti. Jatko-osassa jättimäisistä kävelevistä tankeista, mecheistä voi lähteä käppäilemään ulos ja ottaa uuden laitteen. Nyt pelaaja voi käyttää mechien lisäksi myös taisteluhaarniskaa, tankkia ja lentokonetta. Kaikki aloittavat ensin tavallisena ihmisenä ilman mitään laitetta, ja mechit sun muut pitää napata nopeasti muiden nenän edestä. Taistelussa voi mennä myös ihmisenä, jolloin voi asettaa miinoja ja ajastettuja räjähteitä. Ilman mitään suojia ihminen on erittäin haavoittuvainen, joten miinoja ei paljon taisteluissa tule kohdattua. Taitavan pelaajan käsissä tämä taktiikka on kuitenkin tehokas. Uudistus on toimiva, ja lisää konseptin monipuolisuutta.
Hauskimmaksi uudistukseksi nousee mechien hakkeroiminen taisteluhaarniskalla. Taisteluhaarniskan kanssa voi kiinnittäytyä vihollismechiin ja näppäilemällä oikean näppäinyhdistelmän ennen vastustajaa, saa mechin itselleen tai tuhoaa sen. Taisteluhaarniskaa käyttävä pelaaja pystyy myös reissamaan omien mechien kyydissä, jolloin hänestä ei jää tutkajälkeä. Ovela tapa päästä vihollisten lähelle hakkeroimaan. Taisteluhaarniskassa pystyy näiden ominaisuuksien lisäksi liikkumaan mechejä nopeammin ja pääsemään paikkoihin, joihin mecheillä ei pääse. Taisteluhaarniska nousee pelin parhaimmaksi yksittäiseksi uudistukseksi, sillä se on hyvää vastapainoa usein kömpelöille mecheille. Haittapuolena taisteluhaarniska on tuusan nuuskana nopeasti.
Tankki on muuten hyvin perinteinen, mutta närää herättää sen alttius tuhoutua parista laakista. Tankki kuitenkin reaalimaailmassa luotiin taistelukentän pelotteeksi ja esteet voittavaksi jätiksi, mutta ilmeisesti mechit ovat pelin maailmassa vieneet sen osan. Mechien ylivoiman vuoksi tankkia ei juuri kukaan käytä moninpelissä, mikä on sääli. VTOL-kone, eli Vertical Take-Off and Landing aircraftilla pelaaja pystyy lentämään mechien yläpuolella ja kuljettamaan omille tarvittuja tavaroita, kuten energiaa ja ohjuksia. Tehokkaaseen aseistukseen yhdistettynä VTOL on taistelukentän varma tavarantoimittaja.
Odotettavissa pauketta iltaan saakka
Mukana ovat perinteiset pelimuodot kuten destructive (sama kuin deathmatch), team destructive, lipunryöstö ja viimeiseen mieheen. Näiden lisäksi on neljä uutta väännöstä eli not it (hipan variaatio), check it (kartalla on viisi paikkaa jotka tiimin täytyy vallata), snatch it (tiimin täytyy saada haltuunsa kaikki datakapselit ja viedä ne tukikohtaan) ja tukikohtasota, jossa pitää tuhota vihollisen tukikohta ja puolustaa omaa. Suurin osa porukasta Livessä pelaa vain ja ainoastaan destructive-pelimuotoja, johtuen luultavasti niiden yksinkertaisuudesta. Parasta vaihtelua raakaan tuhoamiseen tarjoavat taktisia pelaajia miellyttävät lipunryöstö, snatch it ja tukikohtasota.
Pelaaminen tuntuu ensimmäisen osan tapaan hieman tuuripeliltä, jossa voittajia ovat ne, joilla on isommat mechit ja enemmän ohjuksia. Joidenkin laitteiden ollessa turhia katoaa osa uudistusten tuomista parannuksista. Livessä voi myös pelata kaverin kanssa jaetulla ruudulla. Pelien etsiminen on nopeaa, ja edes guestin kanssa lagi ei koskaan nouse liian suureksi. Pelaajia löytyy vuorokauden ympäri. Klaani-tuki on myös toimivasti mukana, ja klaaniin kuuluvan nimen edessä näkyy klaanin lyhenne.
Suurin uudistus pelimuotojen osalta on conquest, pitkäikäinen taistelu eri huoneiden välillä galaksin herruudesta. Conquestia varten on oma valikkonsa, josta näkee viimeisimmät tiedot huoneiden välisistä voimasuhteista. Hyödyllisin on kartta, josta voi nähdä millä planeetoilla on menossa taistelu. Pelaaja voi aloittaa uuden hyökkäyksen, vahvistaa menossa olevaa tai puolustaa oman huoneen hallitsemaa planeettaa vihollisia vastaan. Pelatessani kuuluin Kurita-huoneeseen, ja tietysti meillä oli vain 8% galaksista hallussamme! Tyypillistä tuuriani.
Idea on kunnianhimoinen, ja teoriassa toimiva. Harmillisesti pelimuoto vaatisi paljon enemmän aktiivisia pelaajia, ja kuitenkin useimmat ovat pelaamassa tavallisia tuhomatseja. Näin ollen peliseuraa ei conquestissa ole usein riittävästi, ja idea galaksin suuresta sodasta kuivuu kokoon. Moninpeli kokonaisuutena on ensimmäistä osaa monipuolisempi erityisesti uusien laitteiden ansiosta, mutta kyllästyminen iskee tästä huolimatta nopeasti. Suomalaisten kanssa hauskuus kuitenkin nousee kummasti.
Yhteenveto
MechAssault 2: Lone Wolf on kaikin puolin parempi peli kuin edeltäjänsä. Monipuolisuutta on lisätty tuntuvasti, mutta uudistukset eivät aina toimi niin kuin niiden pitäisi. Yksinpelin pelaa kerran miellään, mutta kaavamaisuus häiritsee. Moninpeli tarjoaa varmasti hupia rennon, vauhdikkaan ja tauottoman jyskeen ystäville, mutta minuun tämä peli ei kaikista parannuksista huolimatta iskenyt, vaan ilo jäi lyhytikäiseksi.