2K Sportsin NHL 2K jääkiekkopelisarja oli edellisellä sukupolvella selkeästi lätkäpelien aatelia. Uuden sukupolven koneilla sarja on kuitenkin jäänyt junnaamaan pahasti paikallaan, samalla kun EA Sports on kirinyt rinnalle ja ohi. Sama linja tuntuu jatkuvan myös tänäkin vuonna.
Onko tämä nyt aivan varmasti 2K8?
NHL 2K8:n ensivaikutelma on melkoisen lattea. Peli tuntuu lähes identtiseltä sarjan edellisen osan kanssa, ja vaatimaton ulkoasu alkaa jo näyttää vanhentuneelta. Varsinkin luisteluanimaatiot näyttävät kankeilta verrattuna EA:n NHL 08:aan ja luistimilla pystyy tekemään melkoisia pikakäännöksiä. Pelaajamallit ovat kuitenkin kohtuullisen hienoja, ja kasvomallinnus on parempaa kuin EA:n pelissä, minkä ansiosta useimmat pelaajat tunnistaa helposti lähikuvissa. Ruudunpäivitys on tuttuun tyyliin 60 fps, joten peli pyörii sulavasti.
Presentaatiossa on otettu viime vuotisen Cinemotion-kokeilun jälkeen askel kohti televisiomaisuutta. (Cinemotion löytyy kyllä edelleen pelistä.) Pelaajien tilastoja esitellään varsinkin Franchise-pelimuodossa tiuhaan tahtiin ja uusinnoilla herkutellaan oikein kunnolla. Jenkkitelevisiotyyliin sponsoreiden mainoksia löytyy jopa jokaisen ylivoiman, Gillette Fusion Powerplayn, alkaessa. Pelin dynaaminen ja melko matala kamerakulma on loistava ja toimii molempiin suuntiin pelattaessa erittäin hyvin.
Ojasta allikkoon
NHL 2K8:n suurin uudistus on kahden tatin ProStick-ohjausmenetelmä, joka ei kuitenkaan toimi käytännössä. Oikealla tatilla voi kyllä ohjata mailaa, mutta laukaiseminen ja syöttäminen hoidetaan perinteiseen tapaan näppäimillä. Kontrollit on yritetty mahduttaa ohjaimen olkanäppäimille, mutta silti esimerkiksi taklaus- ja harhautusnappulat ovat entisillä paikoillaan, mikä tekee tästä ohjaustavasta sekavan ja vaikeasti hallittavan. Parin pelin hapuilun jälkeen palasin mieluusti vanhaan tuttuun tapaan ohjata. Uutuutena kontrolleista löytyy myös harhautustila, jossa pienillä näppäinkomboilla saa aikaiseksi tähtipelaajilta tuttuja harhautuksia. Käytännössä tämäkään uudistus ei kuitenkaan toimi. Harhautukset eivät onnistu kuin huippupelaajilla, ja harhautuksen ajoitus sekä pelaajan sijoittumisen pitää olla täydellistä.
Pelin Franchise-pelimuotoa on syvennetty entisestään. Tarjolla on siis monilla managerointiominaisuuksilla ryyditettyä uratilaa. Etenkin pelaajaneuvottelut ja pelaajien kehittyminen ovat paremmin toteutettuja kuin EA:n pelin Dynasty-tilassa, mutta muuten erot ovat vähäiset. Valikot ovat melko selkeät ja tärkeimmät tiedot näkee ruudulta nopeasti. Uratilan ja profiilien tallentaminen on edelleen monen mutkan takana ja ne saattavat unohtua helposti, sillä automaattista tallennusta ei löydy.
2K8:sta löytyvät myös aikaisemmista osista tutut minipelit sekä avattavat klassikkojoukkueet. Harmittavasti näiden joukkueiden pelaajiin ei ole saatu lisenssejä, joten esimerkiksi Neuvostoliiton superjoukkueissa viilettää vain sangen omaperäisesti nimettyjä 2. Left Wingejä ja 3. Centereitä.
Hurlumhei-kiekkoa
Perusasetuksilla peli on melkoista arcadea. Kaukalossa viiletetään huimalla vauhdilla päästä päähän ja taklaten kaikkea mikä liikkuu. Yhden ottelun aikana taklauksia saattaa tulla jopa lähes sata. Onneksi pelistä kuitenkin löytyy valmiita slider-asetuksia, ja vaihtamalla nappulat simulaatioasentoon saa pelistä heti paljon hitaamman ja nautittavamman.
Pelattavuudeltaan NHL 2K8 on varsin samanlainen kuin sarjan aikaisemmatkin osat. 2K-sarjaa aiemmin pelaamattomat ovat alussa hiukan hakusessa, sillä pelaaminen tuntuu hiukan sekavalta. Muutaman ottelun jälkeen tilanteet alkavat selkeytyä ja pelaaminen onnistuu paremmin. Tekoälystä saa oivan avun puolustuksessa, mutta esimerkiksi hyökkäystilanteissa omat puolustajat huitelevat välillä missä sattuu. Vastaavasti taas konetta vastaan pelatessa vastustaja pelaa melkoisen löysästi.
2K-sarja on tunnettu toimivasta Live-puolestaan, johon ei ole tällä kertaa tehty suuria muutoksia. Pelimuotona löytyy yksittäisten otteluiden lisäksi liigat ja turnaukset. Lisäksi Liven kautta saa ladattua pelaajien tekemiä uusia slider-asetuksia sekä virallisia rosteripäivityksiä, joita on jo arvosteluhetkellä ehditty julkaista kaksi kappaletta. Jos otteluissa esiintyy lagia, pelin ruudunpäivitys laskee pienemmäksi, mutta pelattavuus säilyy lähes ennallaan. Kirjoitushetkellä pelaajia löytyi melko vähän, mutta Euroopan julkaisun myötä pelaajien määrä varmasti lisääntyy.
Aikalisän paikka?
NHL 2K8 tarjoilee oldskool-henkistä lätkää niille, jotka eivät EA:n Skill Stickistä pidä. Vaisun ulkoasun ja hienon presentaation takaa löytyy kuitenkin pelattavuudeltaan lähes identtinen peli sarjan aikaisempiin osiin nähden. Uusia ominaisuuksia on valitettavan vähän ja osa niistä on täysin epäonnistuneita. Olisikohan 2K Sportsin aika pistää NHL-sarja aikalisälle ja aloittaa pelin rakentaminen täysin tyhjältä pöydältä?