Neljä vuotta on vierähtänyt Team Ninjan ja tuottaja Tomonobu Itagakin Ninja Gaidenin julkaisusta. Ryu Hayabusan ristiretki tuonpuoleisen demoneita vastaan oli eittämättä yksi Xboxin parhaimmista julkaisuista. Nyt vihdoin seikkailu saa jatkoa samalla taitoja ja hermoja haastavalla intensiteetillä. Jos pidit ykkösosasta, voit heittää mietintämyssyn heti mäkeen. Sen sijaan uusille pelaajille Ninja Gaiden saattaa tietää shokkihoitoa. Ninja Gaiden 2 ei nimittäin ole mitään lasten leikkiä, vaan Ninjan tie on hikinen ja verinen niin ruudulla kuin kotisohvallakin.
Yön musta ninjapinja
Ninja Gaidenin pääpaino ei ole koskaan ollut tarinankerronnan nyansseilla, vaan sulavalla ja mielenkiintoisella toiminnalla. Uudelle tai vanhalle pelaajalla ei tuota vaikeuksia päästä pelin maailmaan sisälle. Keskiössä on standardi ikuinen hyvän ja pahan taistelu. Tuonpuoleisen demonien Fiendien maailmanvalloituksen välissä seisoo ainoastaan pelaajan ohjastama superninja Ryu Hayabusa. Viimeisenä lohikäärmeklaanin vesana Ryun tehtävänä on (jälleen) kostaa klaaninsa puolesta ja hakea takaisin Fiendejä palvelevien Dark Spider ninjaklaanin varastama lohikäärmepatsas. Sen avulla aukenevat helvetin portit, ja Ryu pääsee matkustamaan ympäri maailmaa patsaan perässä yrittäessään pysäyttää tuomiopäivän. Virkistävästi maisemat muuttuvat vauhdilla ja tutuiksi tulee muun muassa Tokio, New York ja Venetsia. Juonella ei tosiaan turhaan mässäillä, vaan tapahtumat etenevät nopsaan näyttävissä välianimaatioissa ja lyhyissä tekstialustuksissa ennen kentälle astumista. Näyttävyydessä sen sijaan ei ole säästelty. Ninja Gaiden on visuaalisesti todella aisteja kutkuttava kokemus. Animaatio on sulavaa ja toiminta on välillä uskomattoman hienon näköistä. Harvaa peliä katsoo mielellään pelaamatta, mutta Ninja Gaiden II on yksi niistä.
Salaperäisyyden ja näkymättömyyden taito
Taistelu on Ninja Gaiden II:n ydin ja sydän, eikä se helakanpunainen ja mehevä keskus petä. Ryu pistää demoninpalvojaninjat paloiksi ja pinoon harvinaisen tyylikkäästi ja sulavasti. Aluksi yksinkertaiselta näyttävän nappien hakkauksen alta paljastuu moniulotteinen ja haastava taistelumekaniikka, jollainen on tuttu yleensä kaksintaistelupeleistä. Pitkät liikelistat löytyvät samaan tapaan pelin start-menusta, josta liikkeitä on helppo tarkistaa ja opetella. Pelkällä nappien rämpyttämisellä selviää vain hetkittäin. Pidemmän päälle hengissä eteneminen vaatii kunnon keskittymistä. Perusmiekan ruokaa ovat Dark Spider klaanin ninjat, mutta vastaan asettuu kaikennäköisiä ja -kokoisia fiendejä ihmissusista liskohirviöihin ja demonisiin sekasikiöihin. Vaihtelua on ilahduttavasti ja hirviöiden maallisen taipaleen voi päättää lukuisilla eri tavoilla.
Ryulla on käytettävissä laaja ninjataitojen ja aseiden arsenaali. Nopeiden iskujen ja voimaiskujen lisäksi superninja muun muassa heittelee heittotähtiä ja käsittelee nuolta ja jousta. Vihollisen räjähtäminen päreiksi täyteen ladatun nuolen osumasta tuo aina hymyn kasvoille. Pelin edetessä pelaaja oppii muutaman erilaisen Ninpon eli ninjataian, jotka ovat käteviä etenkin pahasta pinteestä pelastumiseen. Voimaiskun ohessa Y-napilla onnistuvat myös Ryun obliteration ja ultimate technique -erikoisiskut. Obliterationin avulla pelaaja voi yhdellä painalluksella teloittaa näyttävästi vahinkoa vastaanottaneen vastustajan. Ultimate technique, sananmukaisesti äärimmäisen tekniikan avulla Ryu voi ladata iskua imien ympärillä olevaa elämänvoimaa ja vapauttaa sitten raivokkaan hyökkäyksen vihollisen niskaan. Viholliset luovuttavat kuollessaan elämänvoimaansa kolmen värisinä essence-palloina. Sininen palauttaa energiaa, punainen antaa lisää voimavaraa taikoihin ja keltaiset toimivat valuuttana Murasain kaupoissa, joita ripoteltu ympäri kenttiä. Kaupoista saa energiaa palauttavien esineiden lisäksi ostaa päivityksiä aseisiin, joita pelistä löytyy mukavan paljon. Jokaisella aseella on omat erikoisliikkeensä ja päivitysten yhteydessä uusia avautuu jatkuvasti lisää.
Älä kysy ninjalta!
Ninja Gaiden on kuuluisa armottomasta vaikeustasostaan. Uusien pelaajien onneksi NG2:een ei ole yhtä vaikea päästä mukaan kuin edeltäjäänsä. Tällä kertaa jokaisen taistelun jälkeen Ryun energiapalkki latautuu ennalleen lukuun ottamatta taisteluissa saatua pysyvää vahinkoa, joka on näkyy voimapalkissa punaisella. Pysyvän vahingon voi tosin palauttaa taistelussa ansaituilla sinisillä essence-palloilla, energiaesineillä sekä tallennuspisteissä. Tallennuspisteitä on tällä kertaa huomattavasti tiheämpään, joten tuskallisen pitkiä matkoja kuolemisen jälkeen ei tarvitse vaeltaa.
Helpoksi NG2:ta ei voi kuitenkaan haukkua edes helpoimmalla vaikeustasolla. Alussa vaikeustasoista avoinna ovat Acolyte ja Warrior eli normaali ja haastava. HC-pelaajia iloksi pelin läpäisyjen yhteydessä aukeaa vielä kaksi uutta vaikeustasoa. Helpoimmallakin viholliset tietävät tarkkaan mitä tekevät ja ovat todella armottomia. Pomotaistelut voivat pahimmillaan tuntua täysin mahdottomilta. Vinkkejä tai apua peli ei tarjoa, vaan pelaajan on itse kokeiltava mikä toimii ja yleensä mikä ei. Mielenterveyden takia kannattaa alusta lähtien asennoitua siihen, että yrityksiä kertyy paljon. Mutta voi sitä riemua, kun vihdoin onnistuu päihittämään jonkin käsittämättömän talon kokoisen tulta syöksevän örkkimörkkiäisen omin neuvoin. Saavutuksen tunne on upea. NG2:n pomot ansaitsevat kokonaisuudessaan erikoismaininnan. Näyttävyydessä ja mielikuvituksellisuudessa ne ovat edustavat pelien selvää huippua.
Ninjan pahimmat viholliset
Kaikki Ninja Gaiden II:ssa ei kuitenkaan edusta pelinteon huippua. Hämmästyin huomatessani, että niinkin perusasia kuin lataustekniikka on jäänyt hiomatta loppuun. Lataustauot alkavat nopeasti kismittämään, sillä niitä on paljon. Ensin ladataan kentän avaavaa tekstiruutua, sitten ladataan välivideota ja sitten vielä kerran ennen kuin päästään toimintaan käsiksi. Kuolemisen jälkeen ladataan taas ja keskellä kenttääkin on pakko näyttää alun tekstiruutua. Ylivoimaisesti ärsyttävimpiä ovat kuitenkin keskellä kenttää olevat latauskohdat. Pahimmillaan peli alkaa lataamaan keskellä taistelua ylittäessäsi tietyn latauskynnyksen. Joka kerran kun paikan tienoille osuu, toiminta saa odottaa. Lataustöksähdyksen tapahduttua muutaman kerran putkeen oppii nopeasti välttämään näitä alueita ja pyrkii siirtämään taistelut latausvapaille alueille. Tämä arvostelu on kuitenkin tehty debug-version pohjalta, joten toivottavasti latausongelmat ovat (huhut puoltavat) pienempiä lopullisessa versiossa.
Lataussekoilua suurempi murhe on kuitenkin pelin kamera. Se on omaan makuuni liian lähellä pelihahmoa ja sen kääntäminen on hidasta ja nykivää. Vaikeustaso saa turhaa lisäpontta, kun viholliset pääsevät jatkuvasti tekemään yllätyshyökkäyksiä kameran puolelta. Samoin kamera tekee vihollisten hanakasti käyttämien etähyökkäyksien nuolien ja taikojen torjumisen välillä mahdottomaksi. Kameraa voi jonkin verran säätää valikosta ja sen ongelmiin kyllä tottuu mitä pidemmälle jaksaa pelata. Silti kummastuttaa, että näin pitkälle mietittyyn laatutuotteeseen on jäänyt näinkin selvä tekninen vaje.
Ninja Gaiden ykkösen läpipelanneet, lukekaa tämä
Mitä? Veläkö sinä Ninja Gaiden fani mietit? Ykkösosasta ja erittäin haastavista toimintapeleistä pitäneelle päätös on helppo. Muutokset ensimmäiseen osaan ovat minimaaliset, eivätkä pikkujutut, kuten kameraongelmat tai lataustauot kykene latistamaan peli-iloa. Vaikka uudistuksia, esimerkiksi moninpeliä, ei löydy, on Ninja Gaiden 2 pakkohankinta.
Muut pelaajat, lukekaa tämä
Valtavirtapelaajille suositusten tekeminen onkin sitten huomattavasti kinkkisempää. Yhtä vaikea kuin ensimmäinen Ninja Gaiden tämä ei ole. Ensimmäinen tehtävä on muuhun peliin verrattuna varsin helppo, joten sen ei pitäisi pelottaa ketään pois heti alussa. Monissa peliarvosteluissa Ninja Gaidenia on hehkutettu käsittämättömän vaikeaksi, mutta harva on tuntunut ymmärtäneen, että ehkä uuden pelaajan on tarkoituskin aloittaa peli helpommalla vaikeustasolla ja sitten nousta pikkuhiljaa siitä ylöspäin. Ninja Gaiden 2 on ehdottomasti taitopeli. Kaikesta loppujen lopuksi selviää, kunhan jaksaa harjoitella ja yrittää uusia taktiikoita.
Jos etsit nykyajan peleille usein ominaista läpijuoksua, jossa sinua johdetaan eteenpäin mahdollisimman vähillä pysäytyksillä, Ninja Gaiden 2 ei välttämättä sovi sinulle. Kunnon haastetta ja näyttävää ninjatoimintaa etsiville Ryu tarjoaa sitä koko pelin hinnan arvoisesti.