Kuten kaikki nuorten ongelmat, alkavat PaRappa The Rapperin päähenkilönkin ongelmat naisesta. PaRappa on korviaan myöten rakastunut kukkaiseen tyttöön, Sunny Funnyyn, mutta hän ei saa millään sanotuksi tuntemuksiaan tytölle. Kaiken lisäksi tytöstä kiinnostunut myös rikas, komea ja narsistinen koira, Joe Chin, joka jokaisella tempullaan pyrkii olemaan parempi kuin PaRappa. Päähenkilömme ei kuitenkaan aio antaa periksi. Hän muistaa, että kaikkien vastoinkäymisten ja huonon itsetunnon keskellä pitää uskoa itseensä. Näin päähenkilömme alkaa ottaa Rap-tunteja vanhalta, viisaalta sipulilta ja tarina alkaa.
Rytmi on se mikä ratkaisee
Pelissä päähenkilö kohtaa ongelmia joka kerta, kun hän yrittää tehdä vaikutuksen ihastukseensa Sunnyyn, esimerkiksi ajokortin tai auton hankkimisessa, tai syntymäpäiväkakun leipomisessa. Kaikki tasot suoritetaan rytmikkäällä rap-battlella, jossa pelaajan pitää painaa oikeaa näppäintä oikeaan aikaan, jotta laulu menee musiikin mukaan. Riimien alle on koottu nerokasti muun muassa leivontaa ja kirpputorilla tinkaamista. Jos peukalo sohaisee väärää näppäintä, eli laulu ei rytmillisesti soinnu esimerkiksi leipomisen sivussa, menettää kokkiohjelmaa pitävä kana hermonsa ja munii pöydälle mielenosoituksellisesti vihaisen tipun, joka vielä vääntää rautalangasta kertoakseen, että väärin meni. Tämän jälkeen otetaan alusta niin kauan, että viimein menee oikein.
Yksinkertainen, mutta haastava
Peli on erittäin haastava jopa helpolla vaikeusasteella. Pelaajan pitää keskittyä tarkasti laulun melodiaan ja rytmiin, jotta peukalo osaa tökkiä oikeasta paikasta oikealla hetkellä. Laulun sanat ovat hullunkurisen leppoisat ja musiikkikin on miellyttävää, mutta jos juutut samalle tasolle pidemmäksi aikaa, alkaa laulu pikkuhiljaa kyrsimään, varsinkin jos kyseinen kappale jää korvamadon tapaan soimaan päähän pelin loputtuakin. Toisaalta rytmipelin haastavuus lisää sisäistä haastetta jatkaa pelaamista niin kauan, että laulu menee oikein.
Pelin hahmot ovat hauskasti suunniteltuja luomuksia ja tarina etenee huvittavaan Simpsonien ja Family Guyn tyyliseen sekavaan malliin; liioitellen ja yllättäen. Pelin tuoma ulkoasu palvelee kreisiä tarinaa ja hahmojen välistä suhdetta, mutta tosissaan peliä ei kannata ottaa. Parappa The Rapperissä käsitellään aikuisten ogelmia lapsellisesta perspektiivistä, joka viihdyttää sekä aikuista, että lasta ja varsinkin lapsenmielisiä.