Euroopan jalkapallosarjat ovat täydessä vauhdissa ja fanit liimautuneet televisioidensa ääreen seuraamaan suosikkijoukkueensa otteita pelikentillä. Kaikille ei kuitenkaan riitä pelkkä sivustakatsominen ja Konami tarjoaakin tähän taas jokavuotisen virtuaalisen ratkaisunsa. Sarjan neljäs osa, joka käytännössä asui Xboxini sisällä sen julkaisusta tähän päivään asti, sai pisteitä kiitettävät 93, joten odotukset uusinta osaa kohtaan olivat todella suuret. Onnistuivatko Konamin pojat hiomaan verkkopelinsä toimivaksi kokonaisuudeksi? Entä pelilliset ongelmat? Onko selostus vieläkään kuunneltavaa?
On jälleen kerran aika avata Xboxin levykelkka ja työntää jalkapallopelien messiaan uusin osa, Pro Evolution Soccer 5, sisään.
Ennen ottelua
Joka vuosi PES tuntuu aidoimmalta ja realistisimmalta jalkapallopeliltä alustasta riippumatta, mutta tämän vuotinen versio pistää tavallaan miettimään asiaa ja aiempien versioiden arcademaisuutta uudelta kantilta. Pelilliset muutokset ovat suuria ja ote jalkapalloon on todellakin aiempaa realistisempi, ja ehkä tämän takia vähemmän jalkapalloa seuranneet tai harrastaneet voivat pitää peliä hieman tylsänäkin. Ovatko vanhemmat versiot olleet sitten täyttä arcadea, koska uuden jälkeen vanhaan ei voi kuvitellakaan enää palaavansa?
Mannekiineina toimivat Thierry Henry ja John Terry sekä pienessä sivuosassa Didier Drogba. He ovat antaneet pelistä mairittelevia kommentteja sekä luovuttaneet naamavärkkinsä pelin kansille, mainoksille ja pelistä löytyviin valikkoihin. Valikot ovatkin saaneet pienen positiivisen kasvojen kohotuksen, vaikka tutut toiminnot näyttävätkin yhtä kivikautisilta kuin ennenkin.
0 – 45 minuuttia
Pelin tempo on hidastunut ja tilaa kentällä on vähemmän kuin ennen. Yleisluonne on aivan erilainen kuin nelosessa ja palloa ei pysty hallitsemaan läheskään yhtä helposti, joten huonoja kosketuksia tulee paljon ja pelaajien välisillä taitoeroilla on oikeasti merkitystä palloa kesyttäessä. Juoksemalla ei maaleja tehdä, joten syöttäminen on avain onneen. Syötöt pitää myös kohdistaa entistä tarkemmin, tai ne menevät harakoille. Yksi oikea-aikainen puolenvaihto voi avata vastustajan puolustussumpun ja antaa uuden ratkaisun maalintekoon. Syöttöjen ja vetojen suorittaminen luonnottomissa asennoissa johtaa vääjäämättömään epäonnistumiseen.
Pieniä virheitä ja niistä seuraavia vapaapotkuja tuomitaan todella paljon. Pelaajan ei tarvitse enää edes painaa painostusnappia, koska virtuaalivartalot ovat kirjaimellisesti saaneet massaa taaksensa. Vastustajan juoksulinjalle eksyminen tuottaa tulosta ja vauhti pysähtyy kuin seinään. Myös adrianomaiset puolesta_kentästä_repien_läpi-juoksut ovat vain historian huminaa. Valitettavasti huonona puolena voidaan pitää keltaisten ja punaisten korttien jakamistiheyttä. Pelissä pitää käytännössä rapata suoraan takaa päin, jos haluaa edes keltaisen. Tämä on todella muuttanut pelin luonnetta ja loistavat vastahyökkäykset pysähtyvät usein virheeseen ja vapaapotkuun, joista ei varoituksia jaeta.
Vapaapotkut maalintekoetäisyydeltä uppoavat maalin perukoille liian helposti. Nelosessa kun joku joskus sai vaparin hienosti maaliin, kuului perästä spontaani tuuletus, mutta vitosessa maalien jälkeinen vilpitön tuuletus on kateissa. Tästä voi helposti todeta kuinka itse kukin odottaa vapariensa uppoavan eikä se enää tule yllätyksenä. Voisin tietenkin ajatella, että se johtuu liian hyvistä potkijoista, mutta kun omatkin vaparit ovat viime aikoina alkaneet tippumaan ylänurkkaan, voimme puhua jo miinuksesta itse pelissä.
Tavallinen maalinteko ei ole enää niin kliinistä, kuin edellisessä versiossa. Jokaiseen yksinkertaiseenkin viimeistelyyn pitää keskittyä kunnolla, jotta veto ei suuntaudu kolmanteen kerrokseen. Läpiajoista ei tule samalla prosentilla maaleja kuin nelosessa, koska onnistuneiden läpisyöttöjen määrä on vähentynyt ja viimeistely ei aina onnistukaan tutulla chipillä. Murskavoittoja ei edellä mainituista syistä johtuen tule enää niin usein ja pidän tätä ehdottomasti hyvänä asiana. Nykyjalkapalloiluhan on muuttunut tulosurheiluksi, josta olemme nähneet hyvinä esimerkkeinä Kreikan kurinalaisen puolustustaktiikan, joka johti Euroopan mestaruuteen lukuisilla 1-0 voitoilla.
Pelistä löytyy Middle Shoot -laukaisuominaisuus, jolla keskivertoa paremmat vetäjät pystyvät pommittamaan hirmuisia tykkejä jopa 30 metrin päästä maalista. Nämä nykyajan adrianot ja lampardit eivät kuitenkaan luonnollisesti viimeistele jokaisella vedolla, mutta onnistuessaan maali on sitäkin kauniimpaa jälkeä. Vaihtoehtona edelliselle voivat ”Humman” tapaiset maalintekijät viimeistellä läheltä myös sisäsyrjälaukauksella Controlled Shot -ominaisuuden avulla, jolla veto lähtee hieman voimattomampana, mutta sitäkin tarkempana sijoituksena.
Kuinka paljon PES-sarja voi enää kehittyä tai mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä? Vitosessa on otettu merkittävä harppaus realistisempaan suuntaan ja pelisarja ei ehkä enää ole kaikkien mielestä huippuviihdettä. Allekirjoittaneen tapaiset futisjanarit rakastavat peliä kuitenkin nyt ja aina, ja ovat enemmän kuin tyytyväisiä pelin antiin.
Puoliaika
Peli näyttää vain hyvältä eikä vieläkään ota Xboxista kaikkia tehoja irti. Tämä johtuu PS2-versiosta, joka julkaistiin lähes samaan aikaan. En nimittäin jaksa uskoa, että Konami olisi optimoinut pelin kaikki versiot (Xbox, PS2 ja PC) juurikin omille alustoilleen. Parhaiten ongelmat näkee pelaamalla esimerkiksi tietyillä kamera-asetuksilla, joilla katsomoista häviävät katsojat. Jokainen peliä pelannut tietää kuinka vähän katsojiin on yleensäkin panostettu PES-sarjan peleissä, joten oudoltahan tämä vaikuttaa, varsinkin kun muistetaan, että Xbox on Playstationia tehokkaampi konsoli.
Lisenssit ovat olleet jokavuotinen ongelma ja tänäkin vuonna saamme vain Italian, Saksan ja Espanjan liigojen täydet lisenssit. Positiivista on kuitenkin parin valioliigaseuran (Arsenal, Chelsea) yksilöllinen lisenssi, joka takaa heille aidot nimet ja peliasut. Hidastuksissa voimme todeta, että kasvoihin on myös panostettu, koska oikeiden esikuvien tunnistaminen on vähintäänkin helpohkoa. Toivoisin kuitenkin, että ehkä jo ensi vuonna Konami hellittäisi kukkaronsa nyörejä ja panostaisi lisenssipuoleen tosissaan.
Pelaajien ja pallon liikkeet ja animaatiot ovat tuttua huippuluokkaa, joten niistä en löydä yhtään valittamisen aihetta. Yritän aina pelatessani ymmärtää kuinka pallon liike on saatu niin hienoksi ja aidontuntuiseksi, mutta en ole vielä tänäkään päivänä löytänyt vastausta tähän. Jollain Konamin devaajalla tuntuu virtaavan jalkapallokoodia suonissaan todella roimasti. Uusia liikkeitä löytyy myös paljon, niistä voin mainita maalivahdin pystyvän heittämään pallon nykyään puoleen kenttään asti.
Pelin selostukset suosittelen laittamaan välittömästi pois päältä tai vaihtamaan espanjan kielisiksi. Englantilaista itseään toistavaa selostusta ei kuuntele edes masokisti. Muuten äänimaailma on toimivaa ja kotiteatterista kuuluva stadionin mylvintä pitää fiiliksen huipussaan jokaisen ottelun aikana.
45 – 90 minuuttia
Nelosen Xbox Live -tuki oli heikko esitys, mutta annoin sen anteeksi, koska osa oli Konamin ensimmäinen yritys Xboxilla. Odotukset vitosen verkkomoninpelituelle olivatkin todella kovat ja niihin on vastattu monella hyvällä parannuksella. Pelit sujuvat paljon aikaisempaa jouhevammin varsinkin suomalaisten välisissä peleissä. Johtuuko tämä sitten paremmasta nettikoodista vai isommista yhteysnopeuksista, en tiedä, mutta pelikokemukset ovat huomattavasti nautittavampia. Täytyy kuitenkin todeta, ettei pelin online-puoli vieläkään vastaa täysin offline-puolella väännettäviä otteluita nautittavuuden ja jouhevuuden osalta.
Kotietua ei ole enää, koska puolet ottelusta pelataan omalla ja puolet vastustajan serverillä. Tämä on hyvä uudistus ja varsinkin turnauksia järjestettäessä moniosaiset ottelusarjat eivät ole enää pakollisia. Kursorin vaihtaminen oli automatisoitu nelosessa, mutta nyt pelaajat voivat itse määrittää miten haluavat pelaajiaan vaihdella. Tätä uudistusta oli odotettu todella paljon.
Samalta Xboxilta voi pelata Livessä myös cooperative-pelimuotoa, joka antaa mahdollisuuden 2vs2 ja 2vs1-peleihin. Kokeilujen perusteella ne ovat loistavaa viihdettä ja antavat uusia mahdollisuuksia yhteispelin hiomiseen kaverin kanssa sekä vastustajien totaaliseen nöyryyttämiseen. Valitettavasti ominaisuus toimii vain kahden Xboxin välityksellä.
Livestä löytyy myös perustilastot, joten oman sijoituksen seuraaminen on mahdollista. Pelaajia maailmanlistalta löytyy tällä hetkellä yli 26 000, joten vastustajista ei ole pulaa.
Jatkoaika
Huokaisin helpotuksesta kuullessani PES5:n toimivan uudessa Xbox 360 -konsolissani. Toimiakseen peli vaatii pakollisen päivityksen, jonka pystyy hankkimaan Microsoftin ohjeiden avulla. Latasin päivityksen Xbox Liven kautta ja siinä meni vain hetki aikaa, jonka jälkeen peli käynnistyi normaalisti. Pelin käynnistäessään pitää vain muistaa vaihtaa asetukset HDTV 480p tai tavalliselle TV-asetuksille, koska muuten ruudun reunoihin jää mustat sururaidat (koskee laajakuvatelevisioita). Peli ei nimittäin tue laajakuvaa. Valitettavasti Xboxin pelitallennukset eivät toimi eikä niitä voi siirtää uudelle konsolille. Tämä on todella harmillista.
Suurin haaste Xboxin versiota pelanneille on luultavasti uuden ohjaimen salojen oppiminen. Langattomuus on plussaa, mutta kun on vuoden päivät pelannut S-ohjaimella, tulee ongelmia mustan ja valkoisen napin kanssa, jotka on siirretty liipaisimien päälle. Tottumuskysymyshän tämä tietenkin on ja kun ajatellaan asiaa playstationistien kannalta, ovat he varmasti enemmän kuin kotonaan kokeillessaan peliä uudella ohjaimella.
Rangaistuspotkukilpailu
PES-sarjan peleistä kirjoittaessa viimeisiä lauseita on vaikea kirjoittaa ilman tuttuja kliseitä. Peli on ylivoimaisesti pelatuin peli allekirjoittaneen kotona, vaikka seuraavan sukupolven Xbox 360 -pelikonsoli odottaa ja janoaa uuden sukupolven pelejä. Valitettavasti huipputehoilla ei tee mitään ilman Pro Evolution Soccer 5:n tapaisia loistavia pelejä, joiden parissa tullaan viettämään jopa satoja pelitunteja. Suosittelen ProEvoa varauksetta, jos maailman hienoin urheilulaji ja elämäntapa kiinnostaa!