Rayman, Globox ja kumppanit herätetään uniltaan pelastamaan teensyt. Lepo ei ole tehnyt maailmalle hyvää, vaan pahuus jyllää jälleen. Nyt onkin Raymanin homma kavereineen pelastaa päivä. Teensyjä pelissä löytyy pelastettavaksi vaivaiset 700 kappaletta.
Visuaalisesti Rayman Legends on äärimmäisen kaunista katsottavaa. Kentät eivät toista itseään suunnittelun saralla, vaan tarjoavat pelaajalle aina jotain uutta. Pelikentissä on paljon variaatioita ja maastoon on piilotettu Raymanin etsittäväksi ja vapautettavaksi tietty määrä teensy-hahmoja. Pelialue valitaan maalauksista, joiden sisään hypätään. Pisteytys tapahtuu kerättyjen lumsien mukaan; kun on kerännyt tarpeeksi pisteitä, palkinnoksi saa kentän loputtua joko pronssisen, hopeisen tai kultaisen pokaalin. Pokaalien lisäksi pelaaja saa raaputusarvan. Kyseiset arvat ovat nimeltään Lucky Ticketsejä, ja niistä voi voittaa itselleen vaikkapa jonkin vanhoista Rayman: Originin -kentistä tai lumseja – pieniä otuksia, jotka antavat pelaajalle myös pisteitä tietyn väliajoin palkinnoksi. Lumsit toimivat myös eräänlaisena valuuttana, jota on nähty myös aiemmissa osissa. Näillä avataan lisää pelihahmoja, joita riittää kerättäväksi.
Ei ole ihan heti loppumassa
Tarpeeksi pitkälle kun pääsee, aukeaa aikaisempiin kenttiin invasion-tauluja. Invasion-kentät ovat aikarajoitteisia, joten maaliin pitää päästä niin nopeasti kuin mahdollista. Nämä eivät suinkaan ole ainoita uudistuksia, vaan päätaulujen lopussa kohdataan toinen toistaan eeppisempiä pomotaistoja ja loistavasti peliin ympättyjä musikaalisia osuuksia, jotka omalla sarallaan ovatkin itse mahtavuutta ja pelin parasta antia. Black Betty soi taustalla, lohikäärme kintereillä ja vauhti on täysillä. Pelin sulavuudesta ei ole epäilystäkään, kun kyseisiä kenttiä tahkoaa eteenpäin virne naamalla.
Pelkästään kenttiä on runsaasti, ja kun pelastettavien määrä on suuri, tekemistäkin on runsaasti. Pelaajalle on heitetty nyt mukaan myös internetin ylitse pelattavat haasteet. Neljästä vaihtoehdosta voi valita mieleisensä ja katsoa mille tasolle itse yltää, kun vastassa on muu maailma. Haasteista voi valita pelaako päivittäin vai viikottain vaihtuvan haasteen. Molemmista vaihtoehdoista löytyy myös extreme-versio, joka on jonkin verran haastavampi, kuten nimikin jo kertoo. Peliin on isketty myös minipeli Kung Foot, joka on toisin sanoen jalkapalloa Raymanin tyyliin. Harmillisesti tämä toimii vain samalta sohvalta pelattuna. Moninpeli toimii samalla periaatteella. Ehkä seuraavassa Raymanissa sama toimisi myös netin yli.
Suositeltavaa tasoloikkaa
Kaiken kaikkiaan Rayman: Legends on sulavaa tasoloikkaa, jossa virheistä ja jatkuvista kuolemisista saa syyttää vain ja ainoastaan itseään. Teknisesti peli on loppuun asti hiottua tavaraa. Tarina vain jää alkupäähän ja lopetukseen, jolloin väliin mahtuu ainoastaan kenttiä – ja paljon! Musiikkiraidat ja äänimaailma ovat korvia hiveleviä, eikä niitä tarvitse ottaa pois tai hiljentää, koska ne kuuluvat erinomaisesti kokonaisuuteen. Hirmuisen paljon ei peli ole edeltäjästään loikannut, mutta kuitenkin sen verran, että nämä kaksi erottaa toisistaan. Haastetta riittää ihan jokaiselle, jopa kokeneille konkareille.
Loppuun vielä helmiä sioille.