Shadowrun (360)

Kirjoittanut: Livegamers

12.06.2007

Shadowrun on kulkenut melkoisen tien perinteisestä kynä ja paperi -roolipelistä nykyiseen olomuotoonsa. Ensiesiintymisen videopeleissä Shadowrun teki 14 vuotta sitten Super Nintendolla ja Sega Mega Drivellä. Silloin pirteä toiminta yhdistettynä alkuperäisen roolipelin maailmaan oli suurmenestys. Yllätys oli luvassa kun Microsoft julkisti FASA Studiosin kehittämän uuden Shadowrun-pelin. Uuden polven Shadowrun vieroitettiin kaanonista ja siirrettiin täysin uuteen peligenreen – genreen jossa ei todellakaan ole pulaa kilpailusta – FPS-toimintaan. Vanhojen fanien kaikotessa kysymykseksi jäi riittääkö erilaisella Shadowrunilla nostetta kymmenien kilpailevien nimikkeiden yli suuren yleisön suosikiksi?
“The rules have changed!”

Shadowrun ei siis ollut sitä mitä monet odottivat. Uuden varjojuoksun suurimpana innoituksen lähteenä on ollut kaikkien aikojen suosituimpiin verkkopeleihin lukeutuva Counter-Strike. Pettymykseksi Shadowrun on juuri nimenomaan verkkomoninpeli. Yksipelattavaa ei ole tarjolla lukuun ottamatta kuutta tutoriaalia ja bottitaistoa. Sitä on syystä kuvailtu Counterina Shadowrunin maailmassa, mutta onneksi Shadowrun tuo tuttuun FPS-kuvioon myös paljon uutta. Shadowrunin maailmassa pätevät omat luonnonlakinsa taikuuden ja teknologisten kykyjen muodossa. Ne lisäävät peliin ulottuvuuden, jolloin varsin paikkansa pitävästi keskivertopelin säännöt menevät uusiksi. Henkiinherätysloitsut, teleportaatio ja muut rajat rikkovat kyvyt ovat arkipäivää, eikä yllätyksellisyydestä ole puutetta.

Varjojuoksun maailma

Shadowrun on löyhä esiosa aikaisemmille sarjan peleille. Se sijoittuu vuoteen 2028, eli tapahtuu muutaman vuosikymmenen muita aikaisemmin. Shadowrunin pelaamisen kannalta pelin juonella ei tosin ole kuin marginaalista merkitystä. Taustatarina käsittelee uusiin metarotuihin jakaantuneen ihmiskunnan taistelua magian hallinnassa. Magia kun esiintyy kaikkeudessa sykleittäin ja on tuhansien vuosien hiljaisuuden jälkeen palaamassa maailmaan. Monet, kuten suuryhtiö RNA Global, haluavat hallita ja hyötyä magiasta samalla tavalla kuin mistä tahansa luonnonvarasta. Eri mieltä asiasta on The Lineage -niminen ryhmittymä. He pyrkivät hinnalla millä hyvänsä suojelemaan magiaa ja varmistamaan että se olisi kaikkien saatavilla. Muinaisista ajoista lähtien olisi nimittäin tiedossa että magiaa ei voi vain kylmästi vangita ja hallita ilman maailmanlopun suuruusluokassa mitattavia seuraamuksia.

Taisteluiden keskuspesäke on Etelä-Amerikassa brasilialaisessa Santosin kaupungissa. Sieltä löydettyjen muinaisten maagisia artefakteja sisältävien raunioiden takia kaupungista on tullut RNA:n ja Lineagen sotatanner. Lineagen vapaustaistelijat tai näkökulmasta riippuen terroristit voivat ottaa yhteen RNA Globalin palkka-armeijaa vastaan kolmessa pelimuodossa. Parhaimmillaan peliin mahtuu yhteensä 16 taistelijaa. Pelimuodot pyörivät kaikki jollain tavalla taikuutta hohtavien artefaktien ympärillä. Extractionissa molemmat osapuolet yrittävät viedä kartan keskellä olevan artefaktin omalle pakoalueelleen. Raid -kamppailuissa Lineage pyrkii varastamaan artefaktin RNA:lta. Aina puolustuksessa oleva RNA ei voi koskea lainkaan artefaktiin tai palauttaa sitä. Viimeinen pelimuoto, nimeltään Attrition, on muunnelma team deathmatchistä. Tavoitteena on olla viimeinen joukkue elossa. Pelimuodon koukkuna kuolleiden pelaajien ruumiita ei poisteta pelikentältä, joten henkiinherätyksillä voivat voimasuhteet muuttua merkittävästi lyhyenkin ajan sisällä. Lisäksi artefaktin kantaja saa attritionissa kyvyn nähdä vastustajien sijainnit.

Pelimuodot ovat hyvin suunniteltuja, mutta eivät tunnu kovin erilaisilta. Jokaisessa voi voittaa kylmästi eliminoimalla kaikki vastustajat. Shadowrun olisi ehkä kaivannut mukaan vielä vähintään yhtä täysin ainutlaatuista mahdollisesti juonivetoista pelimuotoa. Karttatarjontakaan ei päätä huimaa. Pelattavaksi tarjotaan yhdeksän mappia, joista kolmesta on pienemmät versiot kahdeksan pelaajan mittelöille. Määrä on onneksi korvattu mukavasti laadulla. Kaikkien karttojen näkeminen ei kestä kovin kauaa, mutta kartat ovat riittävän erilaisia ja monimutkaisia. Niissä hyödynnetään erinomaisesti korkeusulottuvuutta ja erilaisten kulkureittien opetteluun kuluu varmasti aikaa.

Yhteensopivaa taikuutta ja teknologiaa

Shadowrunin taistelut ovat kierrospohjaisia ja kuusi erävoittoa tarvitaan koko ottelun voittoon. Jokaisen erän alussa on mahdollisuus ostaa uusia aseita, taikoja ja teknokykyjä hyvin samaan tapaan kuin CS:ssäkin. Ansaittu rahamäärä ei riipu pelkästään nitistetyistä vastustajista, vaan myös henkiinherätyksistä, osumatarkkuudesta ja tavoitteiden saavuttamisista.

Mielenkiinnon säilyttämiseksi pelaajalla voi olla samaan aikaan vain kolme kykyä ja taikaa käytössä pikanäppäimissä. Aseita voi olla hallussa kaksi samaan aikaan. Kuollessaan aseet menettää, mutta toisaalta taistelukentältä voivat jäljellä olijat kerätä ne parempaan talteen. Kyvyt ja taiat puolestaan karttuvat kuolemasta huolimatta. Kyvyt kuluttavat essenceä, joka toimii polttoaineena niiden käytölle. Essencen määrä ja latautumisnopeus riippuu hahmoluokasta. Lisäksi osa kyvyistä, kuten energiaa palauttava Tree of life ja henkienherätetyt liittolaiset, varaavat essenceä. Silloin kyseinen määrä on pois käyttöreservistä kunnes taian kohde on tuhottu.

Erilaisia taikoja on seitsemän kappaletta, aseita kahdeksan ja teknokykyjä kuusi kappaletta. Asepuolella mielikuvitusta ei ole käytetty, mutta ne ajavat asiansa. Erän alussa voi vaikka ostaa käyttöönsä kiväärin, tree of lifen parantamista varten ja liidokin parempaa liikkuvuutta ajatellen. Taika- ja teknokyvyt ovat pelin suola ja ne nimenomaan erottavat varjojuoksun keskivertoräiskinnästä. Niitä on monipuolinen valikoima ja eri yhdistelmien määrä nousee todella korkeaksi. Monimutkainen kivi-paperi-sakset -vuorovaikutus eri kykyjen välillä pitää huolta että peli pysyy tasapainoisena. Kunnon pitkän linjan tiimitaistoissa erikoistuminen tiettyihin tehtäviin antaa tietysti myös mahdollisuuden taktisesti rikkaaseen ja syvälliseen joukkuepeliin.

Otteluiden alussa oleellinen päätös on rodun valinta. Shadowrun antaa mahdollisuuden valita neljän erilaisen hahmoluokan väliltä. Tarjolla ovat ihmiset, haltiat, kääpiöt ja peikot. Ihmiset ovat ominaisuuksiltaan keskivertoa, mutta saavat enemmän rahaa alussa ja ovat parempia teknologian käytössä. Haltiat ovat nopein rotu, mutta samalla heikoin. Heikkoutta kuitenkin kompensoi ominaisuus regeneroida elinvoimaansa. Kääpiöt ovat fyysisesti pieniä, mutta kestäviä. Kääpiöillä on myös eniten essenceä, mutta sen palautuminen on hyvin hidasta. Kääpiöillä on kuitenkin kykyä imeä itseensä muiden essenceä, olivat he sitten vihollisia tai omia. Tämä on erityisen näppärää maagisia olentoja ja esteitä vastaan. Peikot ovat kaikista fyysisesti voimakkain hahmoluokka ja kykenevät ottamaan huomattavaa määrää vahinkoa vastaan. Haittapuolella peikot ovat hitaita ja heillä on vähiten essenceä taikojen ja teknokykyjen käyttöä varten.

Nettipelissä haltiat ovat selvästi suosituin hahmoluokka johtuen mitä todennäköisimmin elinvoiman palauttamiskyvystä ja nopeasta liikkuvuudesta. Tästä huolimatta rodut ovat mukavasti tasapainossa ja kaikkia aluksi ”epäreiluilta” tuntuvia komboja vastaan löytyy kyllä vastalääkkeet.

Shadowrun verkossa

Shadowrun käyttää hieman samantyylistä pelinetsintäjärjestelmää kuin Halo 2:n matchmaking. Pelaaja voi hakea peliseuraa julkisilta servereiltä yksinään tai kutsua Live-ystäviään partyyn ja etsiä sopivia valmiita otteluita. Hakukriteereinä peli käyttää muun muassa saman tasoista peliseuraa ja hyvää yhteyttä. Lagia on esiintynyt testiaikana kiitettävän vähän, joten järjestelmä tuntuu toimivan. Joskus tiukka seula saattaa tarkoittaa pidempää hakuaikaa, joka saattaa huonolla onnella kestää pitempään kuin olisi syytä.

Shadowrunin myötä konsolipelaajilla on ilo päästä ottamaan mittaa myös PC-puolen pelaajista. Ikävä kyllä pc-pelaajia on varsin vaikea tunnistaa, joten selviä PC vastaan konsoli -matseja ei ole tullut vastaan. Yhteispeli on myös kiitettävän tasapainoista, eikä PC-pelaajilla ei ainakaan ole valtavaa etua hiirestä ja näppäimistöstä.

Grafiikan varjopuolella

Visuaaliselta anniltaan Shadowrun onnistuu vähintäänkin tyydyttävästi. Kentät ja toiminta näyttävät hyviltä, vaikka peli ei ole graafisesti lähelläkään Xbox360:n parhaimmistoa. Suurin kritiikin aihe on yksipuolisuus animaatioissa ja hahmomalleissa. Kaikki saman rodun edustajat näyttävät samanlaisilta, eikä esimerkiksi animaatiota tikkaissa kiipeämiseen löydy. Hahmot vain liukuvat pöhkön näköisesti ylös ja alas. Aseiden äänissä ja tehosteissa on tarpeeksi jämäkkyyttä ja ajavat hyvin asiansa. Musiikkia ei pelin aikana nettiräiskinnälle tyypillisesti ole, mutta ainahan omat musiikit saa halutessaan taustalle soimaan.

Ristiohjaimella voi antaa lyhyitä äänitiedotteita joukkuetovereilleen oman alueensa vihollistilanteesta tai vaikkapa avunpyynnön henkiinherätystä varten. Toiminto näkyy ruudulla myös tekstinä ja lisää joukkuepeliin syvyyttä etenkin kun kentät alkavat tulla tutuiksi.

Henkilökohtainen päätös

Shadowrun on epäilemättä kiistanalainen nimike. Monelta osin se näyttää pahalta pettymykseltä kapean sisältönsä ja suhteellisen kovan hintansa nähden. Toisaalta, se mitä peli tarjoaa, onkin sitten Xbox360-pelien viihdyttävintä FPS-moninpelitoimintaa. Monipuolinen ja hauska taikojen sekä kykyjen käyttö mahdollistaa riemastuttavan koukuttavan moninpelikokemuksen. Roolipelimäiset hahmot ja taiat saavat pelin tuntumaan raikkaalta, vaikka yksinpelin puute jääkin allekirjoittanutta harmittamaan. Monipuolista liikkumista ja monia kykyjä olisi ollut antoisaa testata myös juonellisissa tehtävissä. Kapean kenttä- ja karttavalikoiman takia Shadowrun suorastaan kerjää lisäsisältöä Liven kauppapaikalta.

Kaiken kaikkiaan Shadowrun vaatii pelaajalta tiettyä avarakatseisuutta, eikä sitä voi suositella kaikille. Ilman Live-palvelua, peliä ei missään tapauksessa kannata edes harkita. Vuokraus tai demon kokeilu onneksi kertoo kyllä kolahtaako peli omaan pelihermoon vai ei.