Sonic & All-Stars Racing Transformed

Kirjoittanut: Livegamers

19.12.2012

Sähkönsininen siili on ehtinyt olla parrasvaloissa jo tovin elinkaarensa aikana. Jos kaikki putkihyppelyt ja pingipongit huomioitaisiin, niin loppuisivat laskiessa nopeasti sekä sormet että varpaat kesken. Veijari ratin takana ei itse asiassa ole mikään uusi juttu. Omalla kohdallani ensimmäiset ajotunnit Sonicin kanssa on käyty jo 18 vuotta sitten. Tällöin julkaistiin Sonic Drift (1994). Lämmöllä muistelen, kuinka kesämökkireissut päätyivät itkupotkuraivareihin paristojen loppuessa kesken pelisessioiden. Kartingia ei ole tosin ajettu kuin pari vuotta. Vuonna 2010 julkaistu Sonic & Sega All-Stars Racing oli lupaava, mutta kuvanpäivitys tökki ajoittain ihan liikaa, ja moninpeli ammotti tyhjyyttään.
Nimihirviö Sonic & All-Stars Racing Transformed on jatkoa edeltäjälleen ja lupaa menoa ja meininkiä. Ratoja löytyy yli 20, ja hahmokaarti on reilun kokoinen. Grafiikkaa on ilo katsoa, ja kyllähän musapuolikin on hanskassa. Myös ajoneuvoja on tuunattu niin, että perinteisen kisailun sijaan päristellään myös vedessä ja ilmassa. Kuulostaa hyvältä. Mikä voisi mennä vikaan?

Sankarit ja antisankarit kokoontuvat

Alkuruutu jymähtää naaman eteen ja yltiöpositiivinen spiikkaaja toivottaa minut tervetulleeksi pelin sisälle. Näkymä on värikäs ja valikot näyttävät hienoilta – tyypilliseen SEGA:n tapaan. Pienen ihastelun jälkeen on aika palata maanpinnalle. Valittavina pelimuotoina ovat ura, turnaus, aika-ajo ja yksittäiset kisat. Ainoastaan ura on mainitsemisen arvoinen, ja muut enemmänkin pakollinen lisä, jotta sisältö ei jäisi liian laihaksi. Todettakoon heti, että mitään hohdokasta tarinankerrontaa ei uusi pärräily sisällä. Odotin jonkinlaista taustatarinaa selvittämään, minkä vuoksi yleensäkään ollaan kilpaa ajamassa. Nyt kaikki jää kuitenkin pimentoon. Hyvikset ja pahikset vain sattuvat olemaan ajelemassa huvin ja urheilun vuoksi. Olisi ollut myös kiva, jos hyvä ja paha olisivat toimineet omina joukkueinaan. It’s every man for himself.

Uran rakenne on turhan suoraviivainen: navigoit kisoja kartan avulla, valitset kuskin, määrität säädöt ja sitten alkaakin jo ajo-osuus. Kisat onneksi vaihtelevat sprinttien, eliminointien ja perinteisten ajojen välillä. Yksinpeli kävisi nopeasti todella tylsäksi, jos tällaista kierrätystä ei tapahtuisi. Radoissa on mukavasti vaihtelua ja pituutta niissä riittää. Yleensä toinen tai kolmas kierros poikkeaa edeltävästä – reitit muuttuvat, vaihdetaan renkaat siiviksi ja niin edelleen. Päästäänpä ajoittain tankkejakin tuhoamaan, mutta se on kirjaimellisesti todella tyhmää touhua. Kunnon aivopieru kehittäjätiimiltä.

Voitoilla ansaitaan tähtiä, ja tähtien lukumäärä määräytyy vaikeusasteen perusteella. Vaikeustasojen ero näkyy enemmänkin siinä, että autot liikkuvat nopeammin. Vaikeimmalla pitää myös sijoittua aina ykköseksi. Tarpeeksi tähtiä keräämällä avataan uusia reittejä kartasta ja uusia hahmoja kaikkiin pelimuotoihin. Jokainen voitto kerryttää myös kuskien kokemusta. Uusien kokemustasojen myötä avautuvat modit, jotka hieman muuttavat ajo-ominaisuuksia.


Klikkauksella suuremmat kuvat

Rakkaudella rakennettu vesilentokarttimonsteri

Onneksi ajotuntuma on toteutettu hyvin. Ajaminen tuntuu siltä, mitä odottaa saattaa – kaasu pohjaan ja menoksi! Unohtakaa ajatus siitä, että mutkissa tulisi jarruttaa. Mutkat mennään tyylikkäästi slaidaamalla vauhdin kasvaessa entisestään. Mitä pidempään onnistuu slaidissa polttamaan kumia, sitä suurempi on mutkan jälkeinen boosti, jolla kiritään kanssakilpailijoita kiinni. Ratoihin on myös sijoitettu nopeutta kasvattavia taktisia pisteitä, joita yli ajamalla saadaan äkkiä uusia nopeusennätyksiä Liven ennätyskirjoihin.

Nopeus ei ole kuitenkaan tae paalupaikoille. Radat sisältävät lukuisia taktisia pallorivejä, joita poimimalla saadaan satunnainen hyödyke. Tämä hyödyke voi olla mitä tahansa pallokalojen ja ilotulitteiden väliltä. Niillä voidaan sekä hyökätä että puolustaa, eteen- ja taaksepäin. Alkuun hieman sekava ja päänvaivaa aiheuttava systeemi selkeytyy tunnin–parin tutustumisen jälkeen, ja sen myötä menestyksen avaimet ovat taskussa. Olisin silti toivonut kattavampaa ohjeistusta kuin välilatausten aikana esiintyvät vinkkirivit. Asiat opitaan toisin sanoen kantapään kautta.

Ajoneuvojen muuntautuminen on yksi pelin tärkeimmistä ominaisuuksista ja hypekoneisto on sitä alusta asti pommittanut pelaajien tietoisuuteen. Suomennettuna kulkupelit muuntautuvat lentsikoiden ja moottoriveneiden välimalleiksi tien loppuessa horisontista. Ennakkoluuloisesti tyrmäsin idean puoliksi ennen kuin olin edes kokenut sitä käytännössä. Asenne muuttui heti ensimmäisten testailujen jälkeen, sillä tekninen osa-alue oli todella laadukkaasti toteutettu. Lopputulos ei ollut kiskoilla liikkuvan vuoristoradan oloinen räpellys, vaan lentäminen tuntui lentämiseltä ja vedessä menopeli liikkui raskaasti. Pienikin aalto hidastaa vauhtia merkittävästi, joten aina ei välttämättä ajolinjoja kannata käyttää.

Pelataan hyvässä hengessä… …syö parsaa senkin g4gg@k1kk4r3!

Ehdottomasti parasta antia tarjoavat verkkohulabaloot. Tekoälyn voittaminen palkitsee kyllä, mutta ihmisvastustajan täydellinen nöyryyttäminen vasta aiheuttaakin kovan luokan kiksit. Rakenne ja toteutus on muutenkin ajateltu loppuun asti. Kaikki, mikä on avattavissa yksinpelissä, on myös saavutettavissa moninpelin puolella. Ei siis ole pakko vääntää uraa konetta vastaan saadakseen hahmot ja modit auki. Sonic & All-Star Racingissa on myös mahdollisuus neljän pelaajan offline-kisailuun samalla konsolilla. Tiedossa on siis laadukkaita illanistujaisia pelin hankkivalle.

Valittavissa on perinteisen rallin lisäksi areena, jossa otetaan mittaa kymmenen pelaajan voimin kaoottisemmalla tavalla – kerätään paljon varusteita ja ammutaan kaikilta aivot pihalle. Se, joka on viimeisenä edes jonkin verran ehjänä, voittaa. Ennen varsinaista kilpailua on molemmissa pelimuodoissa mahdollisuus käyttää kisoista löytyviä kolikoita hedelmäkoneeseen. Kolmen rivistä palkitaan pelaajaa varusteilla, jotka takaavat pienen edun heti alkuun.

Ainoa itkemisen aihe vaikuttaisi olevan pelaajien puute. Vaikka leaderboardit näyttävät useampia tuhansia pelaajia, on suorastaan lottovoitto saada samaan aulaan enemmän kuin kuusi pelaajaa. Harmin paikka, sillä Transformedissa olisi todella paljon potentiaalia jopa erinomaiseksi verkkoviihteeksi.

Multiplayer gameplay by PHombre:

PHombre lähti hakemaan mainetta internetistä, huonoin seurauksin

Kun on aika jakaa pokaalit

Edistystä on parin vuoden aikana tapahtunut, ja jopa yksinpeli jaksaa pitää otteessaan hetken aikaa. Pelifiiliksiä pilaa ajoittain armoton ja epäreilu tekoäly, joka salaa punoo juonia pelaajan selän takana. En monesti nähnyt tilannetta, jossa artifisiaalinen intelligenssi olisi pommittanut toista sielunkumppaniaan. Kaikki hyökkäykset tuntuivat kohdistuvan minuun, ja voi pojat, niitä pahimmillaan tuli niin paljon, että pisteistä taisteltiin enää viimeisillä sijoilla. Onneksi moninpeli pelastaa. Tällä hetkellä tosin hyviä matseja saa hakemalla hakea, sillä useimmiten samassa lobbyssa pelaa pari kolme hassua. Mutta kun löytyy se lähes täysi aula, niin hauskoja ja koukuttavia hetkiä on takuulla tiedossa.

Epäkohtia löytyy, mutta ei tästä voi olla pitämättä. Peli ei kuitenkaan tule olemaan kaikkien mieleen. Uusien tuttavuuksien kannattaakin suunnata kauppapaikalle lataamaan demo. Jokaiselle genren ystävälle tosin Sonic & All-Stars Racing Transformedia voin suositella lämpimästi.

Katso traileri: