Star Trek -sarjan 40. juhlavuoden kunniaksi ilmestynyt avaruusräiskintäpeli on kaksijakoinen tapaus. Peli ei noudattele TV-sarjan yleistä teemaa rauhanmukaisesta ja loputtomasta avaruuden korpimaiden tutkimusmatkailusta, vaan julkaisu on lähes puhdasta räiskintäviihdettä alusta loppuun. Tämä ei kuitenkaan juuri haittaa, sillä pikkutarkasti tehdyt Trek-universumin avaruusalusmallit tuovat jo itsessään tarpeeksi sarjan tunnelmaa mukanaan. Avaruustaistelun toteutus on silti turhan yksinkertaista verrattuna esimerkiksi PC:n Starfleet Command -sarjaan, eikä peli tarjoa juurikaan syvyyttä. Trek-aiheisena räiskintäpelinä Legacy on kuitenkin kohtuullisen onnistunut.
”Hei, mitä jos Enterprise NCC-1701 ja NX-01 tappelisivat, kumpi voittaisi?”
Pelin vahvuus löytyy siitä, miten Trek-fanien riemuksi peliin on niputettu yhteen kaikki Star Trek -jatkumon ajanjaksot, joten pelistä löytyy niin alkuperäisen TV-sarjan, Enterprisen, The Next Generationin, Deep Space Ninen kuin myös Voyagerin alusmalleja. Yksinpelin juoni yhdistää kaikki aikakaudet kronologisesti, mikä on melkoinen saavutus. Juonenkuljetuksessa ei käytetä kuin pelin omalla grafiikkamoottorilla tehtyjä välinäytöksiä pelin aluksista, eikä esimerkiksi alusten sisätiloja, tai edes alusten kapteenien kasvoja näytetä. Pelin ekstroista kuitenkin löytyy hieman piirroskuvin ja kertojan äänellä katettua juonta tukevaa lisämateriaalia. Juoni on silti riittävän mielenkiintoinen, ottaen huomioon sen esitystavan vain alusten kautta. Pelaajalta kuitenkin vaaditaan rutkasti Trek-tietoutta ja Legacy on selvästi suunnattu kaikkia Star Trek -televisiosarjoja seuranneille faneille, muuten pelin omat avut loppuvat kesken.
Myös pelillisesti Legacyn puutteet ovat häiritseviä. Perustasolla yksittäisten alusten väliset taistelut eivät ole kovinkaan innostavasti toteutettuja. Taistelu on lähinnä aluksen ohjastamista kohti vihollislaivaa ja hieman kummallisesti toimivan automaattisen tähtäinlukituksen odottelua. Hetken aikaa alusta näkyvissä pidettyä omat vaiheiset ja fotonitorpedot lukittuvat, eikä pelaajalla ole muuta tehtävää kuin vetää ohjaimen liipaisemista. Vaiheiset soveltuvat alusten suojien lävistämiseen, kun taas torpedot tekevät suojattomille alusten rungoille pahaa jälkeä. Vaiheisilla voi myös täydellä lukituksella tähdätä esimerkiksi vihollisen asejärjestelmiin, mutta tästä saatava hyöty on vähäistä. Yleensä vihollisalusten asejärjestelmien pettäminen tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun alus on jo muutenkin viimeistä armonlaukausta vailla. Pelin alusten vahinkomallinnus on pahasti puutteellinen. Graafisesti alukset kyllä saavat näyttäviä ja näkyviä repeytymiä, lisäksi niiden osat irtoavat, mutta tällä ei ole täsmällistä yhteyttä todellisiin vaurioihin ja osumapisteisiin. Ulkoa tarkasteltuna romuttamolle valmiin näköinen alus voi käytännössä olla menettänyt vain viidenneksen terveyspalkistaan ja sen korjaaminen onnistuu hyvin nopeasti.
Taktisesta puuttuu edelleen tuoli
Peli kaipaisi yksityiskohtaista vauriomallinnusta ja manuaalista tähtäystä, jossa pelaaja voisi tosiaan sahata vaiheistulella aluksista paloja irti ja tähdätä fotonitorpedot vaikkapa suoraan vastustajan komentosillalle. Nyt taistelu on aivan liian yksinkertaista puuhaa. Esimerkiksi suojakentät kattavat yksinkertaisesti koko aluksen, eikä niitä tarvitse ensin romahduttaa vaikkapa aluksen vasemmalta puolelta ja sen jälkeen kohdistaa tulitusta jatkuvasti samaan kylkeen. Tämä tekee taisteluista helppoja turnajaisia, joissa alukset kiitävät toisiaan kohti tulittaen ensin suojat rikki vaiheisilla, jonka jälkeen laukaistaan kaikki eteenpäin suunnatut torpedoputket, lopuksi peräännytään laukoen samalla tyhjäksi taaksepäin suunnatut aseet. Tätä toistetaan jojo-liikkeenä kunnes vihollinen tuhoutuu. Kiinnostavaksi peli käykin vasta suuremmissa taisteluissa. Kun aluksia on ympärillä useita kymmeniä, ei taistelun köyhään toteutukseen juurikaan kiinnitä huomiota. Omia aluksia ei voi muokata lainkaan eikä asentaa Enterpriseen paria lisätorpedoputkea, mutta oman taistelulaivaston koostumuksen voi sentään valita valmiista alusmalleista. Apureita on mukana alun jälkeen kolme kappaletta. Pelaaja voi hyppiä ohjastamaan aluksia ristiohjaimen painalluksella, mikä onkin tarpeellista kehnon tekoälyn takia. Usein pelaajan tukialukset pihtaavat fotonitorpedoitaan, joten etenkin useilla torpedoputkilla varustetut hävittäjät ovat tehottomia koneen ohjauksessa.
Pelin yksinpelin juonitehtävät on pelattu läpi hyvin nopeasti. Trek-ajanjaksosta toiseen etenevä juoni kulkee sen verran rivakasti, ettei yhteenkään alustyyppiin ehdi kyllästyä. Alun Enterprise-ajan suojakilvettömistä aluksista edetään alkuperäisen sarjan 60-luvun muotoilun kautta uuden sukupolven taistelulaivoihin. Etenkin lopputehtäviin saatava hulppean nopea ja reippaan tulivoimainen Defiant-alus DS9:stä on pelissä televisiosarjan mukaisesti melkoinen sporttivene, jolla kelpaa räimiä avaruuden konnia alun kankeiden pursien jälkeen. Pelin lopputekstien tullessa parin illan jälkeen vastaan iskee pelaajaan pieni pettymyksen tunne. Sisältöä tulisi ehdottomasti olla lisää, esimerkiksi omat tehtäväkampanjat klingoneille ja romulaaneille olisivat olleet todella tervetulleita. Nyt muiden rotujen aluksilla pääsee leikkimään vain yksittäisissä taisteluissa ja moninpelissä.
Käymättömistä korpimaista viimeisin…
Ongelmistaan huolimatta Legacya on hauska pelata. Pelaaja pääsee kipparoimaan valtavaa määrää aluksia ja laajat isojen laivastojen väliset taistelut ovat komeita. Osa yksinpelikampanjan tehtävistä on rasittavaa läpäistä, mutta pääasiassa jännittävät tehtävät pitävät mielenkiinnon yllä. Yksinpelin jälkeen pelattavaksi jäävät vain tylsät perustaistelut halutuilla aikakausien aluksilla valittuja vihollisia vastaan ja samaa kaavaa edustava moninpeli. Live-moninpeli on köyhää perustaistelua, kuten juonettomissa yksinpelinkin kahakoissa, eikä pelimuodoksi ole esimerkiksi edes lipunryöstöä tai tukikohdan puolustamista. Pelaajien on tyydyttävä pelkkään deathmatch-taisteluun, joko toisiaan tai yhteistyössä konetta vastaan. Star Trek: Legacy on ensimmäinen Trek-peli Xbox 360:lle ja sellaisena melko keskinkertainen esitys. Legacy on kuitenkin varauksella suositeltavaa pelattavaa Trek-maailman faneille, ainakin sitten, kun peli löytyy alennettuun hintaan.