Xbox Onen indie-pelikokoelma sai uuden tulokkaan kun Uppercut Gamesin kolmannen persoonan seikkailupeli rantautui markkinoille. Taustatiimiltään Uppercut Games on ainakin paperilla laadukkaan oloinen. Onhan yhtiön perustanut kolmikko kuitenkin ansainnut kannuksensa sellaisten nimikkeiden kuin Bioshock ja XCOM parissa.
Jo heti ensivaikutelma pelin käyntiin laittaessa on rauhallinen ja rentouttava tunnelma. Musiikki sopii todella kauniisti ympäröivän maailman tarjoamaan mystiikkaan. Onkin sanomatta selvää, että tässä pelissä ei tulla räiskimään rambomaisesti kaikkea mikä näyttää vähääkään elonmerkkejä ympärillä. Tarinassa seurataan sisarusparia, joiden pieni vene lipuu kohti meren keskellä ylväästi seisovaa kaupunkia. Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa maailmassa oleva entinen metropoli on joutunut globaalin ilmaston lämpenemisen vuoksi suurimmaksi osaksi veden pinnan alle. Luonto on voittanut mekanisoidun maailman neliömetri kerrallaan, ja jokaisen rakennuksen katoilla ja ikkunoissa kasvaakin jo uutta elämää. Ympäröivässä maailmassa näkyy myös muita elonmerkkejä, kun ennen niin kiireisissä risteyksissä uiskentelevatkin valaat ja rauskut.
Kaikki tiet johtavat Roomaan (tai katolle)
Submergedin pääosassa on nuori nainen Miku, jonka saappaissa kaupunkia tutkitaan. Itse pelimekaniikka keskittyy kahteen osa-alueeseen. Veneellä kruisailuun talojen välissä ja talojen seiniä pitkin kiipeilyyn. Mikun pikkuveli on haavoittunut pahasti, joten isosiskon roolina on helpottaa elämistä kiipeilemällä korkeiden talojen katoille hakemaan mitä ikinä pikkuveljen hoivaamiseen tarvitaankaan. Ikävä kyllä kiipeileminen on tuhottoman tylsää ja pelaajaa pidetään kädestä kiinni kuin putkijuoksussa. Kun pelistä viedään vielä kaikki vaara ja epäonnistumisen pelko, on pelituntuma suhteellisen latistava. Yleensä pytinkien katoille löytyy muutamakin vaihtoehtoinen kiipeilyreitti, ja matkan varrelta löytyy kerättäviä kirjoja, jotka avaavat kaupungin ja pelimaailman tarinaa. Tarinankerronta onkin yksi ainoista pelin valopilkuista. Ääninäyttelyä Submergedissä on minimaalisen vähän, ja tarinaa kerrotaankin luolamaalaustyyppisinä strippeinä, joista selviää niin sisarusten kuin kaupunginkin historiaa. Todella yksinkertaisesti, mutta äärimmäisen tehokkaasti peli siinä onnistuu.
Gonna collect ’em all
Ensiapupakkauksia pelistä löytyy noin kymmenisen kappaletta, ja nämä tarjoavat päätarinan sisarusten näkökulmasta. Kaikkiaan kaupungista löytyy vielä 60 kappaletta kirjoja, joiden kautta avautuu kaupungin historia. Venettään Miku pystyy kehittämään keräämällä vedessä lojuvia tavaroita. Veneen parantaminen on vain yhtä turhan kanssa. Parantamalla venettä pelaaja saa käyttöönsä boostin, jolla paatti porskuttaa turbovauhtia eteenpäin. Harmi kyllä, tarvetta tälle ei oikeastaan löydy, jos ei halua pitää NASCAR-kisoja kartan ympäri. Muualla kaupungissa Miku voi bongailla nähtävyyksiä ja muita elonmerkkejä. Loppujen lopuksi peli on vain asioiden X ja Y keräämistä ympäri kaupunkia. Tämä saattaa aiheuttaa jonkin verran hampaiden kiristelyä, eikä peli oikeastaan onnistu koukuttamaan totaalisesti.
Tunnelmallisuutta ja pitkiä hermoja
Jos pelaaja selviää turhan puuduttavasta ja itseään toistavasta pelimekaniikasta, tarjoaa Submerged muutaman tunnin ajan mieltä rauhoittavan pelikokemuksen. Varsinaiseen zen-tilaan tämä teos ei kuitenkaan saata. Todellinen kaiken tutkija ja pakonomaisesta hoardaamisesta kärsivä saattaa saada pelistä muutaman lisätunnin irti. Peli yrittää kovasti luoda Journey-tyyppisen kauniin kokemuksen, mutta jää reilusti varjoon. Miljöö ja tunnelma pelissä ovat oikein onnistuneet, mutta muuta Submerged ei pysty tarjoamaan.