Yli viisi vuotta sitten Sega julkaisi Virtua Tennis 2 -pelin Dreamcast-konsolille, mutta varsinaista seuraajaa on saatu odottaa tähän päivään saakka. Nyt sarjan uusin tulokas, Virtua Tennis 3, rantautuu uuden sukupolven konsoleille ja haastaa Xbox-puolella parhaan tennispelin paikkaa yksinvaltiaana hallinneen Top Spin -sarjan.
Virtua Tenniksen testaus suoritettiin pelin ennakkoversiolla, debug-konsolilla, ja valitettavasti online-ominaisuuksia emme saaneet mukaan tähän arvosteluun. Päivitys verkkopelin ominaisuuksista ja toimivuudesta julkaistaan myöhemmin. Nyt annettu pistemäärä pätee vain yksinpeliin.
15 – 0
Sitten itse peliin. Perusmekaniikka on säilynyt muuttumattomana, syöttö tapahtuu ylös-alas liikkuvaa palkkia tarkkailemalla ja painamalla sopivassa kohdassa lyöntipainiketta. Lyöntiarsenaali koostuu peruslyönnin lisäksi ”slice”- ja ”lob”-lyönneistä. Rysty- ja kämmenlyönnit määräytyvät pelaajan sijainnin ja lähestyvän pallon suhteesta toisiinsa. Mitä kauemmin pelaaja pitää lyöntipainiketta pohjassa, sitä voimakkaammin pelihahmo palloa rankaisee. Lyönnin kohdetta hienosäädetään ohjaamalla tattia haluttuun suuntaan.
Paljolti viilattujen kontrollien ansiosta peliin on äärimmäisen helppo päästä sisään ja perustoiminnot on opittu muutamissa minuuteissa. Helposti omaksuttava, jopa arcademainen ohjaustuntuma yhdistettynä realismia tavoittelevaan peliin on kunnianhimoinen yhdistelmä. Omasta mielestäni se toimii mutta varmasti myös eriäviä mielipiteitä löytyy. Täydellinen kontrollisysteemi ei toki ole, esimerkiksi verkkopelissä hahmon suorittamat lyönnit eivät aina käy yksiin odotusten kanssa, toisaalta kyse voi myös olla osaamattomuudesta.
30 – 0
Yksinpelikampanja käynnistyy hahmon luonnilla, joka on monien muiden pelien vastaavaa toimintoa huomattavasti yksinkertaisempi. Säädettäviä asetuksia on vain muutamia, eikä niillä ole lopulta mitään merkitystä. Poikkeuksena sääntöön toimii pelityylin valinta, joka on ainoa olennainen asia liikkeelle lähdettäessä.
Tavoitteena pelaajalla on kohota takapihojen amatööristä kohti ammattilaisuraa ja Grand Slam -turnauksia. Jotta tavoitteessa onnistutaan, tulee pelaajan voittaa lukuisa määrä pikkuturnauksia ja kasvattaa hiljalleen ranking-sijoitustaan. Pelkkä turnauspelaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan hahmon ominaisuuksia voi ja pitääkin parantaa harjoittelemalla. Tämä tapahtuu pelaamalla minipelejä, joissa esimerkiksi jalkatyöskentelyä kehitetään väistelemällä isoja tennispalloja tai kaatamalla verkon taakse asetettuja keiloja, jolloin syöttötaito paranee. Minipelit ovat aluksi piristävää vaihtelua, mutta yksinkertainen toteutus alkaa aiheuttaa kyllästymisreaktioita jo muutamien pelituntien jälkeen. Vaihtoehtoisesti tennistaitoja voi hioa paremmiksi suorittamalla virtuaalivalmentajan antamia tehtäviä Tennis Academyssä.
Pelaajan jaksamisesta informoi Stamina-mittari. Jos palkki alkaa näyttää tyhjältä, pelihahmo on syytä ohjata rentoutumaan joko aurinkolomalle, tai epäterveellisempänä vaihtoehtona hahmo voi siemaista pullollisen energiajuomaa.
Peliuran edetessä, itse asiassa jo ensimmäisistä turnauspeleistä lähtien, pelaajaa vastaan asettuu nippu lisensoituja ammattilaispelaajia. Näitä on kuitenkin hyvin rajallinen määrä, 13 miestä ja 7 naista. Onkin hieman hankalaa luoda mielikuvaa hiljalleen etenevästä ammattilaisurasta, kun puulaakisarjan ensimmäisessä ottelussa vastaan asettuu Roger Federer tai Maria Sharapova. Täysi, aidot ATP-rankingin 300 parasta pelaajaa sisältävä malli olisi ollut huomattavasti toimivampi. Pelin vaikeustaso on aluksi hyvin alhainen, mutta nousee varsin jyrkästi. Ensimmäiset pelit ovat pelkkää peruslyönnillä lätkimistä ilman sen kummempaa haastetta, mutta varsin nopeasti vastus vaikeutuu ja pelaaja joutuu aidosti miettimään pelitaktiikkaansa sekä sijoittumistaan kentällä.
Kampanjasta ei löydy varsinaista harjoitteluosiota, vaan pelin salat pitää oppia minipelien ja kantapään kautta. Kokonaisen kampanjan lisäksi Virtua Tennis tarjoaa mahdollisuuden näytösotteluihin, joita voi pelata myös nelinpelinä sekä 2-4 pelaajan minipeleihin – jotka ovat samoja kuin kampanjamuodon harjoittelutehtävät.
40 – 0
Vaikka pelin grafiikka on tarkkaa ja yksityiskohtaista, ovat itse pelihahmot hivenen muovisen oloisia. Myöskään minkäänlaista ”vau”-efektiä peliltä on turha odottaa, eikä Xbox 360 -konsolin graafista tehoa hyödynnetä likimainkaan äärimmilleen. Hahmoanimaatiot ajavat asiansa, mutta aivan sulavimmasta päästä eivät nekään ole. Etenkin liikesarjasta toiseen siirryttäessä esiintyy pientä epätasaisuutta. Toinen huomattava seikka on nelinpelin ruudunpäivityksessä, se tuntuu ainakin testiversiossa nykivän ajoittain. Ei tosin pelaamista haittaavassa määrin, mutta havaittavasti kuitenkin.
Ehkä suurin yksittäinen miinus Virtua Tenniksessä on sen musiikillinen anti. Taustalla soivat mitäänsanomattomat renkutukset laskevat ärsytyskynnyksen todella matalalle – ja huomattavan nopeasti. Jopa Suomen euroviisukarsintaehdokkaita kuuntelee mieluummin kuin näitä tusinapimputuksia. Onneksi äänet saa kytkettyä pois päältä. Muuten äänet ovat tyypillisiä tennispelin ääniä, jotka toki hyödyntävät monikanavaisuutta mutta eivät muuten nouse mainittaviin sfääreihin.
Tie-break
Kokonaisuutena Virtua Tennis 3 on huolellisesti viilattu ja äärimmäisen pelattava tennispaketti, joka ei kuitenkaan tarjoa juuri mitään uutta tai ihmeellistä. Se pyrkii syventämään yksinpelikokemusta monipuolisella uramoodilla, joka vaikka onkin hyvä suoritus tennispeliksi, jää kauas muiden urheilupelien vastaavista. Virtua Tennis 3 sopii mainiosti pikaisiin pelihetkiin kaveriporukassa, pitkäkestoisempaa nautintoa varten nettipeli lienee välttämättömyys. Pallopelien ystävien kannattaa myös tarkistaa 2K Sportsin Top Spin 2 tai jos pallon koolla ei ole niin väliä, Rockstarin Table Tennis.