Microsoftin House Party -kampanja käynnisti tämän vuoden arcade-pelien tarjonnan melkoisella pamauksella: mukaan mahtui nopeatempoista räiskintää, suomalaista kauhua ja maailmanlopun fiilistelyä. Ensimmäisenä julkaisuista päivänvalon näki kuitenkin Trapdoor-studion kehittämä ja EA:n julkaisema toimintapulmapeli Warp.
Warpin sankarina toimii pieni keltainen avaruusolio nimeltään Zero, joka selittämättömän pakkolaskun seurauksena joutuu hazmat-pukuisten herrojen vangitsemaksi. Törmäyksen seurauksena tajuntansa menettänyt Zero herää seuraavan kerran kylmään todellisuuteen: hän on joutunut salaiseen vedenalaiseen tutkimuslaitokseen koekaniiniksi, eivätkä kyseisen paikan tutkimusmetodit ole sieltä helläkätisimmästä päästä. Söpön ulkonäön vuoksi tutkijat kuitenkin aliarvioivat Zeron kyvykkyyden, ja tutoriaalina toimivan testiradan päätteeksi keltainen otus pääseekin karkuun häkistään. Pelkän söpöyden avulla ei vankilan portteja kuitenkaan avata, vaan Zero saa käyttöönsä Warpin pelimekaniikan selkärankana toimivan kyvyn: materiaalimattoman loikkauksen. Selvennykseksi sanottakoon, että kyky muistuttaa teleporttausta, mutta toimii vain hyvin lyhyiden matkojen kulkemiseen. Liikkumisen lisäksi kyseinen taito mahdollistaa loikkaukset erilaisten objektien sisälle mahdollistaen täten niiden tuhoamisen sisältä käsin. Pitkää pakomatkaa ei tarvitse myöskään kulkea yksin, vaan seikkailun alusta loppuun mukana on leijuvaa jalokiveä muistuttava apuri, joka tosin ei kykene tarjoamaan kuin henkistä tukea rankan matkan aikana. Ikävä kyllä tämän syvällisempää tasoa Warpin tarinankerronta ei sitten saavutakaan. Peli jättää selventämättä niinkin oleellisia asioita kuin mistä keltainen olento on alun perin kotoisin, mikä mystinen leijuva ”jalokivi” on tai ketkä vedenalaista tutkimuslaitosta ylipäätänsä johtavat – toisin sanottuna käsikirjoittaja on siis ollut lomalla.
Go warp yourself!
Yläviistosta kuvatun pakomatkan aikana pelaajan täytyy selvitä useasta eri tasosta, joista jokainen koostuu muutamista, pääasiassa toisiaan muistuttavista pulmista. Käytännössä pelaajan tulee selvitä kunkin alueen pisteestä A pisteeseen B ja mieluiten mahdollisimman huomaamattomasti. Pulmien ratkaisuun ja etenemiseen on tarjolla useita erilaisia teleporttaustekniikoita, joiden avulla Zero pystyy esimerkiksi siirtämään, ampumaan ja tuhoamaan esineitä sekä vihollisia. Kaikki kyvyt eivät tietystikään ole alusta lähtien käytössä, vaan pikku otus oppii niitä pakomatkansa aikana. Uusien kykyjen lisäksi pelaajalle tarjotaan myös ajoittain mahdollisuus kohentaa jo olemassa olevia taitoja – tosin mistään ilmaisesta palvelusta ei ole kyse, vaan taitojen päivittäminen täytyy maksaa tasoihin piilotettuja parasiittejä keräämällä.
Erilaisten teleporttaustekniikoiden avulla pelin yksitoikkoisiin pulmiin onnistutaan luomaan jonkin verran vaihtelua, mutta jatkuvan toiston takia jokaista kykyä joutuu kuitenkin loppujen lopuksi käyttämään kyllästymiseen saakka. Täydeksi läpijuoksuksi Warpia ei kuitenkaan voi kutsua, sillä varsinkin tasoihin piilotettujen parasiittien kerääminen vaatii hieman tehokkaampaa aivotyöskentelyä – tosin kyseisen aktiviteetin suorittaminen ei ole edellytys pelin läpäisyyn. Keräilyn lisäksi peli sisältää kahdeksan erilaista haastehuonetta, joista jokainen tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti vain tiettyä kykyä käyttäen. Pelaajan suoritus arvioidaan asteikolla pronssi, hopea ja kulta, minkä lisäksi omia tuloksia voi myös vertailla muun maailman kanssa.
Are we there yet?
Visuaalisesti Warp on perusvahvaa luokkaa, eikä peliä pelatessa osaa oikeastaan kaivatakaan mitään tarjottua kummempaa, sillä pelkistetty visuaalinen ilme tukee hyvin yksinkertaista pelimekaniikkaa. Visuaalinen huippu saavutetaan, kun vihollisen sisälle teleportannut Zero laajenee ja poksauttaa uhrin sisältä päin ikään kuin ilmapallon: räjähdyksen tuloksena verta ja ruumiinosia lentää pitkin pelialuetta, jolloin paljastuu Warpin pimeämpikin puoli. Pelin äänistö jää enimmäkseen muiden osa-alueiden varjoon ja painottuu lähinnä ambient-ääniin, joita säestävät pikku sankarin satunnaiset äännähdykset ja vihollisten tilannekohtaiset kommentit.
Kaiken kaikkiaan Warp on ihan kelpo peli 800 MS-pisteen hintaan, mutta ei pistettäkään kalliimpana. Warpia on silti vaikea lähteä suosittelemaan millekään ikäryhmälle, sillä K18-leimalla varustettua peliä ei voi puhtaalla omallatunnolla suositella perheen nuorimmille, mutta ei sitä voi helppoutensa takia suositella varttuneemmallekaan yleisölle. Jos kuitenkin päätät ottaa tämän keltaisen pikku otuksen käsittelyysi, niin valmistaudu pelin loppua kohden kasvavaan kovaan tarpeeseen teleportata itsesi lopputeksteihin.