Call Of Duty: WW2

Kirjoittanut: Livegamers

19.12.2017

Toiseen maailmansotaan liittyvät räiskintäpelit olivat varsinkin 2000-luvun taitteessa kovassa huudossa ja Activisionin pelisarja sai siitä menestyskakusta mukaan ison palan. Sen jälkeen onkin ollut toisen maailmansodan rintamilla hiljaisempaa, vaikka Call of Dutyja onkin pamahdellut markkinoille vuosi toisensa perään. Vasta nyt, yhdeksän vuotta jälkeenpäin, Activision uskaltaa astua uudelleen toisen maailmansodan ihmeellisen maailmaan, sitten Call of Duty: World At Warin.
Call of Duty: WW2:n alkutaipale ei ollut sangen hohdokas. Varsinkin moninpelipuolella peliä vaivasivat pitkään niin bugit, lagi, kuin pelaajaryntäyksen aiheuttamat serveriongelmatkin. Kaikessa tässä mylleryksessä pelaajat eivät suinkaan ole antaneet periksi, vaan sangen hauska ja kilpailullinen Call of Duty: WW2 on pystynyt pitämään moninpelaajat myös otteessaan.

Mites sen yksinpelin laita?

Pelin kampanjamuoto yrittää lyödä vielä kerran Saving Private Ryan-vaihteen päälle ja tykittää peliruudulle Hollywood-tason sotaleffamaisuutta. Pelaaja ohjaa tarinatilassa partiota, jonka jäsenet ajelehtivat verisiltä sotatantereilta toisille.

Ja sitä kuuluisaa inttijargoniakaan ei puutu. Pelaajan ohjastaman sotilaan kaverit paukuttelevat sotakentiltä tuttuja lainauksia ja kliseitä taukoamatta.

Call of Duty: WW2:n hahmoporukka ei kuitenkaan saa innostumaan ihan tarpeeksi. Siinä missä Saving Private Ryanin sokeri on ennen kaikkea kiinnostava hahmokaarti kohtalokkaine juonenkäänteineen, ovat Call of Dutyn taistelutoverit lähinnä vain sellaisia mattimeikäläisiä, jotka sattuvat nyt vain olemaan taistelutantereella samaan aikaan.

Toisen maailmansodan sodankäynnin edesottamuksia peilaileva kampanjamuoto tuntuu joka tapauksessa kaikkien näiden välivuosien jälkeen jopa yllättävän raikkaalta. Se on toiminnallisesti järkyttävän laadukas paketti, jossa ei ole tule yhtään tylsää hetkeä.


Vaikka kampanjamuotoa ei paljoa yli 10 tuntia enempää pelaile, on siinä mukavasti haastetta. Call of Dutyjen vaikein vaikeustaso on ollut aina sopivalla tavalla mukavan haastava. Kun tarpeeksi hakkaa päätä seinään, lähteekin yrittämään uutta etenemistapaa ja alkaa nakuttelemaan pääosumia jalkoihin rynkytyksen sijaan ja voilà: homma etenee! Eikä samojen tilanteiden hakkaaminen uusiksi edes tunnu pahalta, sillä tallennuspaikkoja on lyöty runsaasti kenttien syövereihin.

Erityiskiitoksen saavat kampanjaan mahdutetut hiiviskelytehtävät, jotka tuntuvat tasapainottavan muuten räiskinnällä pröystäileviä kenttiä sangen mainiosti.

Niin audiovisuaalisesti kuin graafisestikin Call of Duty: WW2 on ylivoimainen. Näin hienoa toisen maailmansodan räiskintäpeliä ei ole julkaistu ikinä – sen voi aistia niin silmällä kuin korvalla!

Perse kun ei meinaa osua

Se suurin syy, miksi Call of Duty -pelisarjana elää edelleen, on tottakai äärimmäisen kilpailullinen ja koukuttava moninpeli verkossa. Moninpelissä pelataan matseja, sitä mukaan nostetaan sotilasarvoa ja avataan uusia kilkkeitä käytettäväkseen.

Call of Duty: WW2:n moninpeli tuo edellisiin osiin verraten hyvin vähän uutta ja lähinnä suurin muutos kulminoituu Headquarters-keskukseen. Headquarters on alue, jossa pääsee tapaamaan kanssapelaajia, kuittaamaan palkkioita, harrastamaan pieniä aktiviteetteja ja ottamaan haltuun erilaisia haastetehtäviä.

Headquarters on oiva yritys luoda Call of Duty -pelaajien keskuuteen kanssakäymistä uudella tavalla mutta se jää ainakin näin alkuun varsin pintapuoliseksi uudistukseksi. Välillä tuntuu, etten pitkienkään pelisessioiden jälkeen käy pyörähtämässä Headquartersissa kuin postilaatikkoon pamahtaneiden palkkioiteni takia.

Moninpelin kartat yllättävät taktisuudellaan, mutta niitä on aivan liian vähän. Ymmärtääkseni lisää karttoja on tulossa jo heti ensi vuoden puolella, mutta pientä maksua vastaan.


Joka tapauksessa, Call of Duty: WW2 on jälleen parasta nettiräiskimistä konsoleilla miesmuistiin. Vaikka kuinka haluaisi kritisoida moninpeliä sen muuttumattomuudesta tai sisällön puutteesta, ei tästä voi kuin jälleen tykätä.

Lämmintä kättä

Call of Duty: WW2 on erinomainen paluu toisen maailmansodan tunnelmiin. Napakka yksinpeli yhdistettynä koukuttavaan moninpeliin poikii pelille yhdeksiköllä alkavan arvosanan. Toivottakoon, että peliä kuorrutetaan vielä tulevaisuudessa monella hyvällä sisältöpaketilla.