LEGO The Movie Videogame

Kirjoittanut: Livegamers

13.06.2014

Kuten me muutkin, Lego-maailman väki herää virkeänä, aina paistavan auringon alla. On vain yksi onnellinen yhteisö ja kaikilla on mahtavaa. Sitten käy, kuten entisessä Neuvostoliitossa. Joku tulee ja pilaa duunarin päivän ja rikkoo koko hienon systeemin. Pelin sankari Emmet ei kunnioita leidejä koskevia varomääräyksiä, vaan yrittää olla herrasmies. Seurauksena on maailmankuvan vääristyminen ja vauhdikas seikkailu, jonka pyörteissä magia, supersankarit ja villi länsi lyövät kättä.

”Leegoilla, Emmet puhelimessa.”

Kuten muissakin Lego-peleissä, tässäkin tuotannosta vastaa englantilainen TT Games. Pelitalon historiankirjoista löytyy mykistävä määrä lisenssipelejä kattaen Disneyn ja Pixarin elokuvia. Ei siis ihme, että Warnerin veljesten tuotantoyhtiö osti pajan itselleen. TT Gamesin pitkä historia näkyy nykytuotannon tasalaatuisuutena. Leffoista osataan tiivistää se olennainen osa peliin, ja tehdä se vielä hauskalla tavalla. Tässä on onnistuttu myös Lego the Movien osalta.

Oli elokuvaa nähnyt tai ei, juoni on tuttu. Legojen maailmassa paha on ottanut tukevan otteen vallankahvasta ja pistänyt asiat järjestykseen. Legot elävät onnellisina omissa lokeroissaan, eikä minkäänlaista sekoittumista palikoiden kesken pääse tapahtumaan. Tämä on tietenkin huono asia, koska kaikki kaunis kumpuaa monimuotoisuuden kaaoksesta.


Tyyli on lyylin myös suorin vartaloin.

Pelin pääsankari on tavallinen Teppo-duunari, jonka päivä kuluu rikkoessa sitä, minkä muut ovat vaivalla rakentaneet. Seikkailun käynnistyessä hänestä tulee kuitenkin se tylsin tyyppi, sillä Gandalf, Batman ja Tyylilyyli ovat huomattavasti viileämpiä. Emmet on kuin Village Peoplen rakennusmies. Porukan tylsin.

Jälleen tehdään samaa kuin kaikissa aikaisemmissa Lego-peleissä. Piestään vastustajilta päät irti ja täristään rakennushorkassa. Rakentelu on kyllä melkoisessa paitsiossa mätkintään nähden, sen verran tiuhaan pistetään muita muoviukkoja pataan.


Kun lastenhuoneen lattialla leikitään legoilla, on luovuus voimissaan. Lego-peleissä rakentelu on typistetty lähinnä muutaman legopalan tunnistusleikiksi ja lyhyeksi animaatioksi. Toimii, mutta voisihan sitä rakennella välillä vähän enemmänkin.

Jokaisella sankarilla on erikoiskyky tai kaksi, joita tarvitaan pulmien ratkomiseen. Batmanin pitää köydellään avata portti, jotta Tyylilyyli voi kiivetä vetämään vivusta. Pulmissa on vaihtelua ihan mukavasti. Vaikka peli on suunnattu lapsille, saa aikuinenkin hetken rykiä, ennen kuin voi neuvoa jälkikasvuaan eteenpäin. Hahmoilla on myös erilaisia hyökkäyksiä, joista jokainen pelaaja voi hakea omia pelimieltymyksiään vastaavan.

Myös maatuskahenkeä on saatu hieman mukaan. Minipelejä on siellä täällä, ja ne ryydittävät mukavasti jo hiukan puuduttavaa Lego-pelien peruskaavaa. Esimerkiksi avaruusjampan täytyy suitsia koneiden ylivaltaa hakkeroimalla. Tämä tapahtuu pelaamalla Pac Man -henkistä sokkelointia, joka tukee kahta pelaajaa. Hauska ja toimiva ratkaisu.

Kun koko pakettia lähdetään ynnäämään, on summa hyvä, mutta yllätyksetön. Grafiikka ja äänet ovat sitä samaa vahvaa tasoa kuin aikaisemminkin. Käsikirjoituksessa, myös elokuvaklipien ulkopuolella, on käytetty aikaa ja harkintaa. Tulos on jälleen kerran hyvä. Ukot tottelevat ja pelattavuus on kohdallaan. Valitettavasti paraskin voileipäkakku alkaa maistua arkiselta, kun sitä riittävän usein haarukoi. Lego The Movie on pelinä hyvä, mutta mitään varsinaista uutta se ei hyllyyn tuo, jos siellä jo muutama palikkamaailmaan sijoittuva teos on.