Ensimmäiset kaksi Tony Hawk’s Pro Skateria veivät 2000-luvun taitteessa skeittipelit täysin uudelle tasolle.
Äärimmäisen koukuttavasta skeittipelistä tuli yllättäen yksi alkuperäisen Playstationin suurimmista hiteistä. Yhtäkkiä kaikki halusivat kokeilla virtuaaliskeittaamista, vaikka skeittaaminen oikeassa elämässä ei kummemmin kiinnostanut.
Pelisarjaa ylistivät myös kriitikot. Alkuperäiset Tony Hawkit ovat niitä harvoja urheilupelejä, joille sateli aikoinaan arvosteluissa täysiä kymppejä.
Pelisarja jatkoi pitkään maailman suosituimpien pelisarjojen joukossa lukuisten lisäosien siivittämänä. Pelien taso kuitenkin lähti myöhemmin kovaan laskuun ja pelisarjan viimeisimmät osat ovat olleet lähinnä vitsejä verrattuna ensimmäisiin tekeleisiin.
Pelisarjan kahteen ensimmäiseen osaan kiteytyy se kaikki se briljanttius, mikä teki sarjasta äärimmäisen suositun. Sillä on myös vuonna 2020 valtava nostalgia-arvo: muistellaanhan me 90-luvun lapset tuota 2000-luvun taitetta jo vahvasti nostalgialasien lävitse.
Valtava nostalgia-arvo
Jo alkuvalikosta on huomattavissa, että peli on saanut valtavan kasvojenkohotuksen. Tony Hawk’s Pro Skater 1+2 pyörii 4K-grafiikoilla ja nopealla ruudunpäivityksellä. Pelihahmot ja parkkimiljööt ovat saaneet lisää yksityiskohtia.
Taustalla soi kuitenkin alkuperäinen soundtrack kera Dead Kennedy’sien, Bad Religionin ja Rage Against the Machinen ja se jos mikä vie muistot lapsuuteen.
Pelattavuus itsessään on pidetty muuttumattomana. Myös 1+2:n kampanjamuodot kaikkine lisätehtävineen ja tähtien keruineen toteuttavat samaa kaavaa, kuin alkuperäisteoksissa.
Se, että pelin rakenne on alkuperäispelin kanssa linjassa, on pelistudiolta oikea ratkaisu. Jos pelin alkuperäistä reseptiä lähdetään muuttamaan liikaa, karisee samalla pois tekeleen nostalgia-arvo.
Kombottamisen kanssa pitää olla malttia!
Tony Hawk’s Pro Skater voi tuntua aluksi haastavalta, mutta kun peliin pääsee kunnolla sisään, alkaa jossain vaiheessa luonnistua monimutkaisempien temppukombojen tehtailu.
Se on myös urheilupeli, joka antaa paljon tilaa luovuudelle. Massiiviset pisteet pystyy hankkimaan kukin omalla tyylillään, vaikka reilaten, hyppien tai tasapainoillen.
Kombottamisessa maltti on kuitenkin valttia: Isoja pisteitä kerätäkseen, pitää osata lopettaa temppuyhdistelmä ajoissa, sillä mitä kauemmin pitkässä kombossa roikkuu, sitä hankalammaksi sen hallitseminen muuttuu.
Kummankaan pelin kampanjamuoto ei ole kovin pitkä. Hardcore-skeittaajat selvittänevät kampanjat lävitse muutamassa tunnissa. Kysymys kuuluu, että olisiko Tony Hawk’s Pro Skater 3:n mahduttaminen samaan pakettiin ollut ihan mahdoton temppu?
Uutena peliin on mahdutettu mukaan kuitenkin Speedrun-pelimuoto, jossa tehtäviä pelataan lävitse aikaa vastaan. Netin välityksellä tapahtuvasta moninpelistä riittänee myös iloa ja haastetta niille, joille tarinamuodot ovat pelkkää linnunmaitoa.
Harva muistaa, että edellinen uusioversio julkaistiin yhdeksän vuotta sitten
Tony Hawk’s Pro Skater 1+2 on toimiva peli ja hyvä paketti täynnä toimivaa pelattavaa.
En osaa kuitenkaan päättää, onko se kunnon nostalgiatrippi vai ei.
Monet varmasti muistavat, että sarjan kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin jo uudelleen Tony Hawk’s Pro Skater HD:n muodossa. Sarja on ollut myös viimeiset vuodet niin kuutamolla ja ruosteessa, että viisi vuotta sitten julkaistu Tony Hawk’s Pro Skater 5 ei paljon pelattavuudeltaan 1+2:sta eroa. Bugeja tästä tekeleestä ei kuitenkaan löydy, mitä Tony Hawk’s Pro Skater 5 tarjosi enemmän kuin liikaa.
Jos skeittaamista on ollut ikävä, niin kannattaa laittaa peli lataukseen.