Mistä on hyvä rallipeli tehty? Pelattavuus ratkaisee, ja ajomalli on sen keskeisin osatekijä. Colin McRae -nimikkosarjan muututtua tosikuskien näyttämöstä jenkkityylin sirkuskaahailuksi on rallifanien ollut vaikea löytää sopivaa ajopeliä. Vanhan vuosituhannen CMR:t ja Richard Burns Rally ovat tänäkin päivänä kova sana virtuaalirallipiireissä. Markkinoilla olisi siis tilaa. Ovatko pelintekijätkin puutuneet siihen, että kauden aikana kisataan 13 rallia ja lopuksi Sébastien Loeb voittaa? Virallisen kisalisenssin avulla ratsastava WRC-sarja yrittää tyhjentää pajatsoa jo kolmatta kertaa yhtä monen vuoden sisään. Kuin kotoisassa Neste Rallyssa, metsään menee.
Ajettavuus asettuu jonnekin arcaden ja simulaation välimaastoon. WRC 3:sta saa eniten irti hyvän ratin kanssa, jolloin auton vieminen tarkoissakin paikoissa, kuten Kreikan jyrkänteillä ja Australian lehtimetsissä onnistuu ilman tuskailua. Soratiellä ja asfaltilla ajaminen on onnistuttu mallintamaan parhaiten. Ruotsin lumimaisemissa taas tuntuu siltä, kuin ajaisi koko ajan peilijäällä ja nelipyöräluisussa. Helpoin tapa onkin laittaa lusikka lattiaan ja lasketella menemään kylki takoraudasta muovattua lumipenkkaa viistäen, jolloin ei tarvitse edes rattiin koskea. Lieneekö kyseinen taktiikka Mikko Hirvosen voittoputken salaisuus?
WRC:n lisenssi kattaa reilu kolmisenkymmentä autoa. Valikoimasta poimittakoon tuore Citröen DS3 ja vanhempi kisamalli C4, Mitsubishi Lancer Evolution Tommi Mäkisen ajoilta sekä vanhat hurjat Markku Alénin Lancia Delta S4 ja Vatasen Pökötti 205. Iäkkäämmillä superturboilla, joilla tietojen mukaan rykäistiin nollasta sataan soralla alta kolmen sekunnin, lipsutellessa tulee pädikuskille ajoapuja ikävä. Valikoista löytyy ABS:n lisäksi vain ajovakauden parannin, joka tosiasiassa kytkee päälle myös automaattiohjauksen. Maatti estää ”näkymättömän seinän” avulla mutkien leikkaamisen käytännössä kokonaan, silloinkin kun kartturi käskee vetämään suoraksi: ”right 2, cut”. Varsinainen munaus! Ohjaimella ajavien täytyy varautua peukalon ja etusormien hienomotoriikan treenaamiseen, sillä säätömahdollisuudet tattien herkkyyteen tai kaasuliipaisimen nolla-alueen säätöön loistavat poissaolollaan. Auton säätöjä voi kyllä muuttaa, vieläpä kohtuullisen monipuolisestikin.
Ajokkien näennäinen keveys ei ainakaan helpota hallintaa, pois lukien olemattomat jarrutusmatkat. Puolitoistatonninen ralliauto tuntuu painonsa puolesta mopoautolta, joka saattaa kiepsahtaa katolleen hyvinkin vaarattoman oloisissa töyssyissä. Ehkä juuri fysiikanmallinnuksen keveyden takia renkaiden pito ja ajotien tuntuma ei välity kunnolla kuskin istumalihaksiin, mikä vähentää ajomallin pisteitä roimasti. Mäjäytin Koukunmaan erikoiskokeen nopeassa vitosmutkassa hurjan sivuluisun päätteeksi ajokkini kylki edellä koivuun, mutta puun ympärille kietoutumisen sijaan Pökötti pomppasi takaisin radalla 360 asteen kierteellä. Vaikka vauriotaso oli väännetty maksimiin, meno jatkui: vain peltiä meni ruttuun ja tuulilasi säröille. Tuulilasi halkeili myös silloin, kun raapaisin sisäkaarteeseen asetettua kivenmurikkaa. Ohjaamokuvakulmasta ajavia hyttysenkestävä tuulilasi alkaa ärsyttää hyvin nopeasti.
Pikkukiviä pesukoneessa
WRC 3:n pelimuodot jakautuvat lisenssikisoihin, uramoodiin ja nettipeliin. Ensiksi mainittu ei tarjoa mitään yllätyksiä, valita voi erilaisia kisayhdistelmiä yhden erikoiskokeen tai ”kokonaisen” rallikauden (83 ek:ta, 13 maata) väliltä. Uratilaa on yksinkertaistettu niin, että uudet autot, kehitysosat ja kisatapahtumat avautuvat automaattisesti tietyn mainepisterajan ylittyessä. WRC 2:n mekaanikkosäätö ja valuuttasysteemi on poistettu – samalla häipyi WRC-akatemiaksi nimetty opettelutila. Uralla pisteitä ansaitaan sijoituksen perusteella. Tekoälyn vaikeustasolla tai ajoasetuksilla ei ole merkitystä, sehän olisi liian loogista. Sen sijaan täyden potin saadakseen täytyy ansaita tyylipisteitä, joita nettoaa parhaiten runttaamalla radan vierustojen turva-aitoja. Luit oikein. En voi edes kuvitella, mitä Milestonella ajateltiin, kun ominaisuus päätettiin liittää FIA:n viralliseen rallipeliin.
Milestonen peleille tyypilliseen tapaan myös WRC saa konepeltiinsä halpatuotannon leiman. Grafiikka on jämähtänyt viime vuosikymmenen tasolle. Ympäristö on täysin staattinen, pieninkään varpu ei mene linkkuun, jos sen päältä ajaa. Pahimmassa tapauksessa radanvierustan karahka pysäyttää kolme ja puolisataa hevosta tykkänään. Äänimaailmassakaan ei ole kehumista. Moottoriäänet ovat mitäänsanomatonta pärinää koneesta riippumatta. Kunnon munakkuus puuttuu. Mottia lähtöalueella kierrättäessä rallivehkeille ominainen pakoputken resonointi kuulostaa ennemminkin pikkukiviltä pesukoneessa.
World Rally Championship 3 on edeltäjiensä tapaan tuomittu hukkumaan keskinkertaisuuden suohon. Jos ralligenren tarjonta ei olisi näin niukkaa, italiaanojen luomus todennäköisesti jäisi kannattavuudessa pakkasen puolelle. Sarjaan aiemmin tutustuneet tietävät täsmälleen, mitä odottaa kolmososalta. Peliä on vaikea suositella muille kuin ratin omistaville rallifaneille. Ja silloinkin vain jos WRC 2:ta ei pölytä pelihyllyä.