Hunting Simulator 2 on Neopican kehittämä ja Bigben Interactiven julkaisema metsästyssimulaattori, joka tarjoaa pelaajalle ison tukun lisensoituja aseita ja varusteita. Se myös sisältää kuusi kohtuullisen kookasta, toisistaan poikkeavaa ympäristöä kolmen maanosan sisällä. Metsästettäviä kohteita on niitäkin yli kolmenkymmenen verran. Äkkiseltään silmäiltynä siis varsin tuhti paketti.
Myönnettäköön, Hunting Simulator 2 sai minut kiinnostumaan ja innostumaan metsästyksestä. Se ei kuitenkaan päätynyt olemaan ”teh_metsästyspeli”, jonka pariin palaisin viettämään aikaa, edes satunnaisesti. Hunting Simulator 2 on kyllä edeltäjäänsä parempi ja vielä jokaisella osa-alueella, mutta kokonaisuus jää siltikin pakkasen puolelle.
Missä siis mentiin metsään?
Ensimmäiset hetket pelin parissa
Ennen ensimmäistä metsästysrupeamaa on pelaajan suoritettava lyhykäinen tutoriaali, joka opettaa muutamia perusasioita. Hunting Simulator 2 esittelee tässä vaiheessa myös uuden elementin koiratuttavan muodossa, jonka voi ottaa mukaan retkille. Hyötyihin kuuluvat muun muassa kohteen paikallistaminen ja pienempien kohteiden nouto. Tuutorointien jälkeen siirrytäänkin metsästysmajan puolelle, jossa suunnittelu voi alkaa.
Käteistä on tilillä juuri sen verran, että sillä pääsee alkuun. Kalliisiin aseisiin ja varusteisiin ei heti kannata rahojaan sijoittaa, vaan ne tulee allokoida fiksusti. Hunting Simulator 2 nimittäin sisältää ostettavat kaatoluvat, mitä ilman ei ole asiaa ammuskella luontokappaleita. Rikkomuksista seuraa sakkoja. Peli takaa yhden rajattoman kaatoluvan, jotta pelaaja ei voisi ihan tyystin mokata tallennustaan. Tämä on hyvä juttu, sillä itse olin alkuun varsin ulapalla mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon. Ensimmäinen kivääri on sekin jo valmiiksi varustehuoneessa komeilemassa, sekä yleisin luotityyppi, jolla saa kaataa useampia eläintyyppejä ilman sanktioita. Kun luvat on hommattu ja varustus valittu, voidaan vihdoin siirtyä luonnon helmaan.
Jo hyvin varhaisessa vaiheessa käy ilmi, että Hunting Simulator 2 ei sisällä tarinointia sen kummemmin, vaan painotus on itse metsästyksessä ja tunnelmoinnissa. Progressiota ei varsinaisesti ole ellei majan koristelua tai pelin ultimaattista haastetta oteta huomioon, missä tulisi kaataa kukin pelin 33:sta elikosta vähintään kerran. Kaikki aseet ja varusteet ovat ostettavissa heti. Kaikki maanosat ovat alueineen auki. Koiraystävä on oikeastaan ainut, jonka vainua voi kehittää, koska sen kyvyt ovat mitattavissa. Koiruleita on myös kaupan ja niitä on viittä erilaista sorttia, joilla on kullakin omat erityispiirteensä.
Kukin alue sisältää vakioelementtejä kuten mökin, lukuisia metsästystorneja ja -koppeja sekä telttoja. Näistä jälkimmäiset toimivat pikamatkustuspisteinä ajan säästämiseksi. Miljööt eroavat toisistaan oikein mukavasti – Coloradossa riittää korkeuseroja metsämaisemissa tai vaihtoehtoisesti aroa silmänkantamattomiin maaseudulla. Texas tarjoaa enemmän karumpia olosuhteita aavikoiden siivittäminä. Euroopassa talsitaan avoimemmissa vihermetsissä. Kullakin alueella sijaitsevat sille ympäristölle luontaiset eläimet.
Hunting Simulator 2 ei valitettavasti sisällä dynaamista vuorokauden vaihtelua, mutta majassa levätessään voi valikoida kolmesta eri aikavälistä.
Niin. Noh. Melkoinen sotku se on…
Sitten huonot uutiset. Voihan pojat, niitä riittää.
Tekniseltä toteutukseltaan Hunting Simulator 2 ontuu Xboxilla aika pahasti eikä tehokkaampi konsoli tarjoa sekään helpotusta. Pelin piirtoetäisyys on ailahteleva. Luonnossa talsiessa kasvustoa ja puita pompsahtaa ja katoaa ruudulta liian usein. Tekstuurit eivät nekään aina lataudu ajoissa, jolloin tietyt yksityiskohdat metsässä näyttävät suttuisilta. Korjausta tarvitsisi myös ruudunpäivitys, joka ottaa tiheämmässä ympäristössä kovasti osumaa, erityisesti kiikareiden tai tähtäimen läpi katsoessa.
Äänimaailma kärsii myös pahoista ongelmista. Aseista tuntuu puuttuvan tyystin potku eikä eroja juurikaan ole kuultavissa. Jopa haulikko kuulostaa vaisulta. Sen sijaan esimerkiksi houkuttimista, kuten hirvi- ja sorsapilleistä lähtee sellainen metakka, että kuulokkeiden kanssa meinasi korvat puhjeta. Minua erityisesti häiritsi se, että pensaiden ja oksien sekaan survoutuessa ei kasvusto rasahtele tai aiheuta minkäänlaisia ylimääräisiä ääniä, joihin vaikkapa elikot saattaisivat reagoida. Sentään eläinten ääntelyt on saatu osumaan nappiin.
Animointi on myös asia, joka on jäänyt elukoilla puolitiehen, sillä liikkeet ovat kankeita ja kulmasta riippuen jopa vähän koomisia. Ja tekoäly omaa sekin huumoripiirteitä. Erityisesti hirvet ja valkohäntäpeurat tekevät välillä ihan käsittämättömiä asioita, kuten juoksevat tulitusta kohti tai vaihtoehtoisesti vetävät ravia muutaman sata metriä vastasuuntaan toverin kaaduttua luotiin, mutta sitten palaavat takaisin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Villisioilla taas tuntuu olevan tapana jäädä jumiin vesistöjen reunoille.
Ei ole koirakaverin tempaukset nekään aina fiksuimmasta päästä. Ajoittain koira saattaa jätättää jälkeen ja kun sopivasti on kohde löydetty omasta takaa, hätistääkin koiruli kohteen karkuun kun juuri silloin löysi hajun läheltä. Koira on erittäin hyvä paikallistamaan kaatoja, joita välillä joutuu etsimään ilman apuja useita minuutteja, mutta ennen pitkää toistuvat töppäilyt pakottivat minut jättämään koirakaverin pois kuvioista. Se kannatti, sillä aloin saada huomattavasti enemmän kaatoja yksinään.
Yleinen käyttäytymismalli on sekin jotenkin outo. En ole kertaakaan nähnyt eläinten käyvän juomassa ja syöminen on hyvin satunnaista. Ne eivät lepää koskaan. Enimmäkseen kaikki on jatkuvassa liikkeessä.
Eikä siinä vielä kaikki! Liikkuminen on tuskastuttavan hidasta kävellen. Sen pitäisi olla vauhdikkaampaa ja perustelen sitä sillä, että kyykyssä tarpominen on yhtä hidasta. Ne aiheuttavat myös yhtä paljon mekkalaa, kun kyykyssä liikkumisen pitäisi olla hiljaisempaa. Toisessa ääripäässä on ryömiminen, joka ei aiheuta minkäänlaisia ääniä ja tekee pelaajasta lähes näkymättömän sijainnista riippumatta. Kolikon kääntöpuolena aseen kanssa ei voi ryömiä, joka on todella outoa.
Maininnan ansaitsee myös informaation puute. Pitäisi olla keinoja mitata tuulen suuntaa muillakin tavoin kuin pirun kalliilla spraypulloilla. Jäljistä ei voi tehdä johtopäätöksiä käveleekö kohde vai juokseeko se karkuun. Pitkään ruohoon tai minnekään muuallekaan ei synny painaumia pelaajan tai elikoiden toimesta. Kohteesta ei koskaan ole ennen kaatoa muuta tietoa saatavilla kuin että onko uros vai naaras. Koska kaatolupia pitää uusia jatkuvalla syötöllä, niin olisi kiva ampua täysikokoisia kohteita nuoren sijaan. Niistä kun jää edes jonkun verran pätäkkää käteen lupien uusimisen jälkeen. Kaadon vahvistamisen jälkeen voisi tieto sekin olla kattavampaa kuin kaksiulotteinen kuva osumineen ja strategisineen mittoineen.
Hunting Simulator 2 kärsii tällä hetkellä liian monesta ongelmasta, että sitä voisi suositella. Ei edes alelaarista poimittavaksi. Aika näyttää, miten kehitystiimi sitoutuu paikkauksiin ja potentiaalisiin parannuksiin.